torstaina, heinäkuuta 20, 2017

Jos haluat tietää huumorista ja seksuaalisesta vallasta, älä kysy paksulta feministiltä

Mikä on pahempi asia kuin seksuaalinen häirintä? Ei seksuaalista häirintää.

Seksuaalisella vallalla - kuten vallalla yleensäkin - on hyviä ja huonoja puolia. Seksuaalinen valta tarjoaa haltijalleen halutuksi tulemisen kokemuksia, seksiä ja seksillä saatuja etuja. Huonona puolena on ylenpalttinen huomio, mikä voi tuntua seksuaalisen vallan haltijasta häirinnältä.

Samanlaiset vallan haitat ovat olemassa myös rikkailla ja julkkiksilla. Rahan pummaajat ahdistelevat rikkaita ja julkkikset eivät saa hetken rauhaa edes R-kioskilla.

Ihmiset haluavat olla seksikkäitä ja rikkaita siitä huolimatta, että noihin vallan muotoihin liittyy negatiivisia piirteitä. Nuoret naiset laihduttavat ja kuntoilevat hullun vimmalla laittaakseen sexyjä kuvia instagrammiin - saadakseen huomiota, vaikka osa huomiosta on ei-toivottua.

Kaikista pahinta on olla tavallinen mies, ruma nainen tai pelkästään vanha ihminen. Heillä ei ole paljoakaan seksuaalista valtaa, eivätkä he saa osakseen positiivista huomiota. Heitä ei myöskään häiritä, mutta se on laiha lohtu.

Wumo:n sarjakuvassa tiivistetään seksuaalisen vallan ja ilman valtaa olemisen dilemma. Lopputuloksena on 3 tyytymätöntä naista, mutta ainoastaan ruma-Emmi jää paitsi seksuaalisen vallan eduista.

SAARA SÄRMÄN HUUMORIN RAJAT TULIVAT VASTAAN

 

NYT-liite soitti hädissään päivystävälle paksulle feministille, eli Saara Särmälle. Puhelusta syntyi artikkeli Keskiviikkona julkaistu sarjakuva oikeuttaa häirintää ja se ei ole ok – näistä syistä.
”En edes tajua, mikä tässä on hauskaa, että minkä tässä pitäisi nyt naurattaa”, toteaa Särmä ja nauraa. ”Voi kun joku selittäisi, että mikä tässä on tarkoitus olla hauskaa!”

”Sehän on hyvä strategia muutenkin. Jos joku kertoo seksistisen vitsin, pyydä selittämään, miksi tämä on hauskaa”, neuvoo Saara Särmä.
Etpä tietenkään tajua hauskuutta, koska paksuna feministinä tuskin ymmärrät mitään seksuaalisen vallan eduista tai huumorista. Hauskaa tuossa stripissä on erityisesti se, että ruma-Emmi ei pysty valittamaan ääneen mistään, vaikka hänen asemansa on kaikkein kehnoin. Hottikset saavat seksuaalisen vallan etujen lisäksi myös uhrin edut.
”Voi voi, kun sä oot tommoinen hyvännäköinen nainen, joka pärjää maailmassa, mitäs siinä valitat. Ihan kuin olisi oikein, että koska hyvännäköisyys on naisille valuuttaa, heidän häiriköintinsä olisi jotenkin oikeutetumpaa”, Särmä sanoo.
No, Saarahan näyttää itsekin alitajuisesti tajuavan, että hottisten harmit ovat pikkuriikkisiä verrattuna seksuaalisen vallan hyötyihin. Miksi nuo naiset muuten olisivat tehneet itsestään hottiksia? Rumaa naista ottaa pattiin aiheesta, koska hänellä ei ole legitiimiä valituksen aihetta huonommasta asemastaan huolimatta.
Kolmanneksi stripissä esitetään, että naisten pitäisi olla tästä ”häiriköintihuomiosta” innoissaan.
Ei kai "häiriköintihuomiosta" innoissaan tarvitse olla, mutta on syytä tunnustaa rehellisesti, että on parempi olla häiriköity hottis, kuin rumilus ilman häiriöitä.
”En tiedä, mitä lähettäjän päässä liikkuu, mutta tuskin mitään sellaista, että tämä olisi imarteluksi tarkoitettu. Kun samaan aikaan saa vihapostia, ne menee samaan laariin kaikki.”
Hottiksille lähetettyjen "häiriköintiviestien" lähettäjien päässä liikkuu pillun himo. Saaralle lähetetyn vihapostin lähettäjien päässä liikkuu inho, viha ja ällötys. Himoviestit ja inhoviestit eivät mene samaan laariin. Paksuna feministinä Saara ei ymmärrä himoviestien egoa buustaavaa vaikutusta.

Saara väittää olevansa humoristi.

Saara vannoo paljastavansa valtarakenteita huumorin avulla. Saara ei kuitenkaan ymmärrä, miten Wumo paljastaa seksuaalisen vallan rakenteita huumorin avulla.

KUMPI OLISIT MIELUUMMIN, HOTTIS VAI RUMA?

 

Saara, mietipä hetken aikaa rehellisesti käsi sydämellä, kumman vaihtoehdon naiset valitsisivat mieluummin?
  1. Hottiksena ja haluttuna olemisen, vaikka sivutuotteena olisi seksuaalista häirintää
  2. Rumana olemisen, ilman mitään seksuaalista huomiota.
Vastauksen löytämiseksi sinun ei tarvitse kuin katsoa hetki sitä todellisuutta, jossa naiset tekevät valtavan työmäärän tullakseen viehättävämmiksi. Todellisuutta, jossa naiset mainostavat vimmatusti seksikkyyttään somessa, instagrammissa ja pukeutumalla seksikkäästi.

Maailmassa on valtavasti paksuja ja vanhoja naisia, jotka antaisivat pikkusormensa ollakseen hottiksia. Vielä valtavavampi määrä löytyy tavallisia miehiä, jotka haluaisivat olle yhtä haluttuja kuin keskivertonainen.

Vain kourallinen paksuja feministejä yrittää uskotella itselleen ja muille, että sivutuotteena seksuaalisesti häirityksi tuleminen on pahempi asia kuin hottiksena oleminen.

229 kommenttia:

«Vanhin   ‹Vanhempi   201 – 229 / 229
Anonyymi kirjoitti...

Sofi Oksanen juuttuu Melania Trumpin arvostelussa samaan itätyttö­stereotypiaan, jota vastaan hän taistelee – Sloveniassa Melania Trump on muutakin kuin länsimiehen itävaimo
Monelle Melania Trump on jo nyt sankari, kirjoittaa HS:n entinen itäisen Keski-Euroopan kirjeenvaihtaja Suvi Turtiainen.


KIRJAILIJA Sofi Oksanen kirjoitti Helsingin Sanomissa torstaina julkaistussa avoimessa kirjeessään Melania Trumpille, että Yhdysvaltain presidentin puoliso voisi olla itätyttöjen esikuva, ”meidän kaikkien sankari”.

Jos hän vain olisi erilainen ja lopettaisi vaikenemisen.

Monelle Melania Trump on jo nyt sankari. Mutta nämä ovatkin ihmisiä, jotka tuntevat ja näkevät Melania Trumpin muutenkin kuin länsimaisen aviomiehen kautta.

VUOSI sitten tapasin Sloveniassa Melania Trumpin tunteneita ihmisiä ja muita hänen lapsuudenkaupungissaan Sevnicassa. Heillä on Oksasen tapaan selkeä näkemys siitä, mitä Melania Trump edustaa.

Melanian lapsuudenystävä, nykyään rehtorina työskentelevä Mirjana Jelančič, kuvaili Yhdysvaltain ensimmäistä naista tyypilliseksi slovenialaiseksi naiseksi: kielitaitoiseksi, kouluttautuneeksi ja omaa uraansa arvostavaksi.

Ennen Donald Trumpin tapaamista Melania Trump opiskeli korkeakoulussa arkkitehtuuria ja loi kansainvälistä uraa mallina. Tämä oli Sevnicassa vahvin mielikuva Trumpista.

Sofi Oksanen tuntee itäeurooppalaisiin naisiin kohdistuvat ennakkoluulot hyvin ja on purkanut niitä ansiokkaasti vuosia. Silti hän juuttuu Melania Trumpin kohdalla juuri sellaiseen stereotypiaan, jota vastaan hän taistelee.

”Nyt länsimainen narraatio on vakiinnuttanut itänaisen seksityöläiseksi tai surulliseksi postimyyntimorsiameksi, riiston ja epätasa-arvon symboliksi, modernin orjuuden kuvaksi”, Oksanen kirjoittaa.

OKSANEN vihjaa Melania Trumpin olleen sen sukupolven itätyttöjä, jotka haaveilivat pääsystä ulos länsimiehen avulla. Hän kirjoittaa Melania Trumpin olevan ”kasvot kokonaiselle elinkeinolle”, vaikka Melania Trump muutti länteen töiden vuoksi.

Oksanen pyyhkäisee tämän ammatin ja osaamisen etnisen taustan alle. Melania Trump on Oksasen tekstissä nainen, joka pitää muuttaa.

”Enemmän kuin mielellämme me toivottaisimme sinut tervetulleeksi naisten oikeuksia edistävään joukkoon, jos vain antaisit ensimmäisen naisen roolin voittaa”, Oksanen kirjoittaa.

Melania Trump on toki hiljainen sovinistipresidentin puoliso, joka ei ota kantaa politiikkaan kuten aiemman presidentin Barack Obaman vaimo Michelle Obama. Mutta aika hiljaa yhteiskunnallisista asioista on myös rouva Jenni Haukio.

OKSASEN mukaan Melania Trumpin hiljaisuuden ongelma on, että se on valanut sementtiin stereotyyppisen kuvan itätytöstä nimenomaan länsimaalaisten silmissä. Slovenialaisilla on aivan varmasti erilainen kuva Melania Trumpista kuin valtaosalla länsimaalaisista.

Itäeurooppalaiset naiset ovat kokeneet lännessä ennakkoluuloja kotimaansa tai aksenttinsa perusteella. Asenteet ovat onneksi muuttumassa ja muuttuneet. Kylmästä sodasta on neljännesvuosisata. Euroopassa saa matkustaa vapaasti.

Oksasen teksti ei vanhoja ennakkoluuloja juuri hälvennä, sillä hän niputtaa neuvosto-Tallinnan seksikaupan, ihmiskaupan, postimyyntimorsiamet ja heikon tasa-arvon yhden Itä-Eurooppa-kategorian alle.

Voi myös kysyä, millä perusteella monin tavoin keskieurooppalainen Slovenia lokeroidaan yhdeksi ja samaksi Itä-Euroopaksi Oksasen esiin nostaman Viron kanssa. Slovenia oli osa Jugoslaviaa, ei Neuvostoliiton hallitseman itäblokin osa. Se on myös kehittyneempi kuin monet verrokkialueet.

Anonyymi kirjoitti...

Sofi Oksanen juuttuu Melania Trumpin arvostelussa samaan itätyttö­stereotypiaan, jota vastaan hän taistelee – Sloveniassa Melania Trump on muutakin kuin länsimiehen itävaimo
Monelle Melania Trump on jo nyt sankari, kirjoittaa HS:n entinen itäisen Keski-Euroopan kirjeenvaihtaja Suvi Turtiainen.


KIRJAILIJA Sofi Oksanen kirjoitti Helsingin Sanomissa torstaina julkaistussa avoimessa kirjeessään Melania Trumpille, että Yhdysvaltain presidentin puoliso voisi olla itätyttöjen esikuva, ”meidän kaikkien sankari”.

Jos hän vain olisi erilainen ja lopettaisi vaikenemisen.

Monelle Melania Trump on jo nyt sankari. Mutta nämä ovatkin ihmisiä, jotka tuntevat ja näkevät Melania Trumpin muutenkin kuin länsimaisen aviomiehen kautta.

VUOSI sitten tapasin Sloveniassa Melania Trumpin tunteneita ihmisiä ja muita hänen lapsuudenkaupungissaan Sevnicassa. Heillä on Oksasen tapaan selkeä näkemys siitä, mitä Melania Trump edustaa.

Melanian lapsuudenystävä, nykyään rehtorina työskentelevä Mirjana Jelančič, kuvaili Yhdysvaltain ensimmäistä naista tyypilliseksi slovenialaiseksi naiseksi: kielitaitoiseksi, kouluttautuneeksi ja omaa uraansa arvostavaksi.

Ennen Donald Trumpin tapaamista Melania Trump opiskeli korkeakoulussa arkkitehtuuria ja loi kansainvälistä uraa mallina. Tämä oli Sevnicassa vahvin mielikuva Trumpista.

Sofi Oksanen tuntee itäeurooppalaisiin naisiin kohdistuvat ennakkoluulot hyvin ja on purkanut niitä ansiokkaasti vuosia. Silti hän juuttuu Melania Trumpin kohdalla juuri sellaiseen stereotypiaan, jota vastaan hän taistelee.

”Nyt länsimainen narraatio on vakiinnuttanut itänaisen seksityöläiseksi tai surulliseksi postimyyntimorsiameksi, riiston ja epätasa-arvon symboliksi, modernin orjuuden kuvaksi”, Oksanen kirjoittaa.

OKSANEN vihjaa Melania Trumpin olleen sen sukupolven itätyttöjä, jotka haaveilivat pääsystä ulos länsimiehen avulla. Hän kirjoittaa Melania Trumpin olevan ”kasvot kokonaiselle elinkeinolle”, vaikka Melania Trump muutti länteen töiden vuoksi.

Oksanen pyyhkäisee tämän ammatin ja osaamisen etnisen taustan alle. Melania Trump on Oksasen tekstissä nainen, joka pitää muuttaa.

”Enemmän kuin mielellämme me toivottaisimme sinut tervetulleeksi naisten oikeuksia edistävään joukkoon, jos vain antaisit ensimmäisen naisen roolin voittaa”, Oksanen kirjoittaa.

Melania Trump on toki hiljainen sovinistipresidentin puoliso, joka ei ota kantaa politiikkaan kuten aiemman presidentin Barack Obaman vaimo Michelle Obama. Mutta aika hiljaa yhteiskunnallisista asioista on myös rouva Jenni Haukio.

OKSASEN mukaan Melania Trumpin hiljaisuuden ongelma on, että se on valanut sementtiin stereotyyppisen kuvan itätytöstä nimenomaan länsimaalaisten silmissä. Slovenialaisilla on aivan varmasti erilainen kuva Melania Trumpista kuin valtaosalla länsimaalaisista.

Itäeurooppalaiset naiset ovat kokeneet lännessä ennakkoluuloja kotimaansa tai aksenttinsa perusteella. Asenteet ovat onneksi muuttumassa ja muuttuneet. Kylmästä sodasta on neljännesvuosisata. Euroopassa saa matkustaa vapaasti.

Oksasen teksti ei vanhoja ennakkoluuloja juuri hälvennä, sillä hän niputtaa neuvosto-Tallinnan seksikaupan, ihmiskaupan, postimyyntimorsiamet ja heikon tasa-arvon yhden Itä-Eurooppa-kategorian alle.

Anonyymi kirjoitti...

Nyt avautuu mies: ”Miten nykyaikainen, aikuinen nainen ei osaa pitää kotia siistinä?”

Kysyimme, mitä mieltä miehet ovat nalkuttamisesta.
Onko naisen pakko nalkuttaa? Me Naiset pohti muutama päivän sitten. Taitaa olla, vastasivat Jyväskylän yliopiston tutkijat. Niin sanottu naisvalittaminen on heidän mukaansa parisuhteessa elävän naisen tapa kertoa toisille ihmisille esimerkiksi siitä, että kumppani ei ota tarpeeksi vastuuta kodin pyörittämisestä.

Ja tämä on tutkittu juttu, että edelleen suurin osa kotitöistä kaatuu naisen niskaan, vaikka hän tekisi ihan yhtä pitkiä työpäiviä kuin mies. Miksi juuri naisen pitäisi aina olla kodin projektipäällikkö?

Kysyimme miehiltä, mitä mieltä he ovat naisten valittamisesta. Joidenkin mielestä naiset vaikuttavat suorastaan nauttivan nalkuttamisesta.

Näin lukijamme vastasivat:

”Nalkutus vain jatkuu”

Entä jos naisen ei tarvitse tehdä kotona mitään tai mies tekee ainakin puolet? Ja silti nalkutus jatkuu. Miten tämä selitetään?

Police

”Mies, katso peiliin”

Kyllä mieskin voi hyvin ottaa peilin käteen. Turha mennä kotiin kiukuttelemaan, jos ei osaa/hoksaa jakaa mitä tahansa töitä kotona ja perheessä. Ihmeellistä, jos kaikesta pitää sopia erikseen. En tiedä yhtään menestynyttä firmaa, jossa työntekijä voi tokaista, että ”voi kun en yhtään huomannut!”. Siitä seuraa pätkäsuhteita ja pätkätöitä, jotka tosin nekin näyttävät kelpaavan yhä useammille. Eiku saikulle, baariin ja eläkkeelle!

Velimies

”Nainen valittaa, jos ei asiat eivät suju kuten hän haluaa”

Nainen nillittää, vaikka mies tekisi kaikki kotityöt ja sen päälle muutkin hommat. Nainen valittaa, koska asioita ei tehty juuri hänen haluamallaan tavalla. Vaikka lopputulos on sama miehen tekemällä tavalla. Ja kotitöiden päälle kun mies tekee muutkin työt, valittaa nainen, koska miehellä ei ole aikaa hänelle. Tämä on fakta. Nainen on tyytyväinen vain silloin kun kaikki asiat hänen elämässään sujuu hänen haluamallaan tavalla. Muuten valitetaan.

Totuus tekee kipeää

Anonyymi kirjoitti...

Naisten asevelvollisuudelle tyrmäys konkaripoliitikoilta – Kanerva haluaa kutsunnat

Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok.) laajentaisi kutsunnat koskemaan naisia. Ajatusta laajasta kansalaispalveluksesta tukevat valiokunnan jäsen Seppo Kääriäinen (kesk.) ja varajäsen Erkki Tuomioja (sd.). Kolmikko kuitenkin vastustaa yleisen asevelvollisuuden laajentamista naisiin. Puolustusvaliokunnassa on aluillaan asiaa koskeva hanke.
Kolmikon mielestä naiset tulisi velvoittaa jonkinlaiseen kansalaistaitokoulutukseen. Kanerva tarkentaa, että mahdollista olisi valita myös vapaaehtoinen asepalvelus, kuten nykyäänkin. Kanerva sekä ulkoasiainvaliokuntaan kuuluvat Kääriäinen ja Tuomioja kommentoivat asiaa torstaina eduskunnassa.

Kanerva ilmoitti syyskuussa eduskunnan täysistunnossa, että puolustusvaliokunta aikoo aloittaa hankkeen laajan kansalaispalveluksen edistämiseksi ja kertoo nyt asiasta Uudelle Suomelle tarkemmin. Puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) otti tuolloin uutisen ilolla vastaan ja totesi, että naisten kutsunnat ovat luultavasti ensi eduskuntavaalien kysymys, joka ratkaistaan seuraavissa hallitusneuvotteluissa.

Niinistö on jo aiemmin näyttänyt vihreää valoa naisten kutsunnoille. Kutsuntojen laajentamista naisiin on esittänyt myös vihreät, joka on saanut ajatukselle tukea perussuomalaisista. Samaa on vaatinut Varusmiesliitto. Lisäksi Keskustanuoret haluaisi ulottaa asevelvollisuuden myös naisiin.

Sen sijaan puolustusvoimain pääesikunta ei ole nähnyt naisten kutsunnoille tarvetta. Pääesikunnan mukaan sodan ajan joukkojen tarve ei vaadi asepalveluksen käyvien naisten määrän lisäämistä, minkä lisäksi naisten pakkokutsunnat kaksinkertaistaisivat kutsuntojen hinnan nykyisestä noin 7,4 miljoonasta eurosta.

Esimerkiksi Ruotsissa on järjestetty tänä syksynä ensimmäiset kutsunnat seitsemään vuoteen koskien sekä miehiä että naisia. Lisäksi Norjassa on tehty periaatepäätös siirtyä sekä miehet että naiset kattavaan asevelvollisuuteen, joka toisaalta on käytännössä kuitenkin vapaaehtoinen toisin kuin Suomessa.

”Naisia pitää ei-militarisoida”

Kanerva toteaa, että on yrittänyt virittää julkisuudessa keskustelua laajasta kansalaispalveluksesta, mutta olleensa hiukan epäonninen.

–Minun ajatusmaailmassani se ei tarkoita sitä, että naiset kantavat kivääriä, mutta naisille tulisi myöskin kansalaispalveluvelvollisuus.

Kanervan mielestä naisten kansalaispalvelus olisi ”yksilön kannalta välttämätöntä ja edesauttaisi yhteiskunnan yleisiä tavoitteita erityisesti hybridi- ja kybermaailman olosuhteissa”. Hän huomauttaa, että maanpuolustusvelvollisuus kattaa kaikki sukupuolet.

–Pidän tärkeänä tietyllä tavalla ei-militarisoida naisia, Kanerva sanoo ja viittaa sen sijaan kansalaistaitoihin, joihin on hänen mukaansa tarve sukupuolesta riippumatta.

Kanervan mukaan puolustusvaliokunnassa aluillaan olevassa hankkeessa selvitetään, miten asiaa tulisi lähestyä. Tarkoitus on kuulla asiantuntijoita. Hän toivoo eduskuntaan lisäksi puolueetonta selvitystä, joka voisi olla vaikkapa parlamentaarinen, eikä ”palvelisi kenenkään ennakkokäsityksiä”. Asiaa tulisi hänen mielestään selvittää rauhallisesti ja monipuolisesti.

Kanervan mielestä hyvässä mallissa jokainen voisi valita yleisissä kutsunnoissa oman tapansa löytää kansalaispalvelumahdollisuus. Valintapaletissa olisi yhä mukana myös naisten vapaaehtoinen asepalvelus. Hänen mielestään nykymallin säilyttäminen on tärkeää.

–Suomen puolustusfilosofiassa on poikkeuksellisen tärkeää se, että meillä on laaja reservi.

Tuomioja: ”Asevelvollisuus miehiltäkin pois”

Kanervan ennakkokäsityksen mukaan puolen vuoden tai vuoden kansalaispalveluvelvollisuus olisi turhan rankka. Hän uskoo, että idean voisi panna täytäntöön kevyemmälläkin mallilla, joka ei välttämättä olisi Puolustusvoimien vastuulla.

Anonyymi kirjoitti...

”Rekan nupissa pystyn rauhoittumaan ja ajamaan rauhassa auringonlaskuun” – Jenna, 20, Eveliina, 24, ja Jasmin, 27, kertovat, miksi he ryhtyivät rekkakuskeiksi

Jenna Keinänen, Eveliina Heiskanen ja Jasmin Tuominen ovat rekkakuskeja. Heidän on siedettävä vaikeita kelejä, odottelua, kuittailua ja tyttökalentereita. Vastapainoksi he saavat kehuja ja apua, itseluottamusta ja sen tunteen, kun istuu nupissa yksin ja antaa tien viedä.


Jenna Keinänen, 20

yhdistelmäajoneuvon kuljettaja

”Kasvoin Scanian hytissä. Söin banaania ja värittelin puuhavihkoja. Ensimmäistä kertaa olin isän mukana töissä viiden kuukauden ikäisenä.

Ihailen isäni ajotaitoja, ja ihailin malttia silloin, kun hän opetti minua ajamaan ja peruuttamaan. Muutaman kerran lensi hanskat tiskiin peruutusharjoituksissa. Kirosin, etten aja enää ikinä – pidä tunkkis!

Isälle voin soittaa keskellä yötä ja pyytää apua. Osoitan kunnioitusta ja rakkautta esimerkiksi tuuraamalla isäni lauantaivuoron, jotta hän voi viettää aikaa äitini kanssa.

Pappakin on rekkakuski ja tädin mies ja poikaystävä. Äiti ajaa kuorma-autoa.

Toisinaan saan kuulla vähättelyä: tytötellään tai kutsutaan marjanpoimijaksi. Kun mies tekee virheen, se on vain virhe. Kun nainen mokaa, hän ei osaa. Sellainen asenne ärsyttää, mutta heikkoutta en voi näyttää, vaikka joskus suututtaa ja itkettää.

Toisaalta saan motivaatiota siitä, kun peruutan jonkun mökin ahtaaseen pihaan ja asiakkaan ilmeestä huomaa, ettei hän odottanut nuorta vaaleatukkaista tyttöä.

Kyydissäni on ollut kaikenlaista pyykinpesukoneista kotaan. Kolmivuorotyön fyysisyys on hyvää vastapainoa istumiselle ja odottelulle, joita ajotyö enimmäkseen on.

Tässä työssä on jokin suola, että jaksaa paskankin päivän jälkeen kiivetä takaisin rekan nuppiin. Siellä pystyn rauhoittumaan. Voin laittaa musiikin täysille ja ajaa rauhassa auringonlaskuun. Kukaan ei pomota niin kauan kuin hommat on hoi­dettu.

Tänään kuuntelin kunnon bass drop -musiikkia ja suomalaisia kappaleita. Myös niin sanotut rekkamiesbiisit luovat motivaatiota, kun silmä meinaa painaa.

Anonyymi kirjoitti...

Sanasota jatkuu: ”Menee jo nettikiusaamisen puolelle” – hämmentäjä Rakennusliitosta suuttui nyt Aallolle

Rakennusliiton varapuheenjohtaja Kyösti Suokas on suivaantunut vihreiden puheenjohtajalle Touko Aallolle (kuvassa). Hänen mielestään Aallon väite ”vanhojen ay-setien” organisoidusta parjauskampanjasta kansanedustaja Anna Kontulaa (vas.) kohtaan menee jo nettikiusaamisen puolelle.

– Vielä paremmaksi pisti ex-kansanedustaja ”saako täällä puhua rakkaudesta” – Mikael Jungner (sd). Mies kehui kutsuneensa SDP:tä Suomen suurimmaksi rasistiorganisaatioksi, kun puolue vaati siirtymäaikaa itäeurooppalaiselle työvoimalle. Työnantajien lapsellisen propagandakoukun mies oli niellyt sellaisenaan, Suokas kirjoittaa blogissaan.

Suokas kirjoittaa, että EU:n itälaajenemisen synnyttämä pimeän vuokratyön tsunami johtui ay-liikkeestä. Hän laskee, että ilman siirtymäaikaa kaikki olisi mennyt toisin.

Suokas kertoo blogissaan saaneensa viime viikolla eläkkeelle jääneeltä ay-toimitsijalta valokuvan työnhakuilmoituksesta Ukrainasta:

– Rakennusmiehiä haettiin, työaika 10 tuntia, palkka 3,20 euroa päivä. Jos joku tätäkin epäilee ja pitää pelotteluna, voin lähettää saamani valokuvan.

Suokkaan mukaan Rakennusliitto ja valtaosa ammattiyhdistysliikettä vastustaa Kontulan ajamaa lakimuutosta, joka avaisi ”Suomen työmarkkinat ilman tarveharkintaa koko maailman väestölle”.

Hän pelkää, että ”todellisiksi uhreiksi joutuvat muun muassa nuoret rakentajat, joiden tulevaisuuden ja toimeentulon poliitikkojen egonnostatus vaarantaa”.

Anonyymi kirjoitti...

Laasanen: Saataisiinko uusi postaus, etteivät kommentteja tulisi yhteen postaukseen näin paljon?

Tämän lisäksi seksirobottien nopea kehitys tullee romahduttamaan naisten seksuaalista markkina-arvoa:

Rise of the ‘bromance’ threatens heterosexual relationships, warn social scientists

The rise of the ‘bromance’ could threaten heterosexual relationships, academics have warned, after discovering that many men find their close male friendships more emotionally satisfying than relationships with women.
...
But researchers at the University of Winchester warned that bromances, coupled with the ease at which men can now engage in casual sex, are threatening long term relationships with women.
...
After surveying 30 undergraduates, they discovered that 28 would rather talk about emotional issues with their male friends rather than girlfriends. The majority also said it was easier to resolve conflicts with men, and admitted they kept secrets from partners which they shared with male friends.

Dr Stefan Robinson, of the University of Winchester, said the results were ‘significant and worrying’ for women and warned there is in emerging culture of sexism and disdain in the way Millennial men view the opposite sex.
...
Another man surveyed, called ‘Martin’ said: “It’s like having a girlfriend, but then not a girlfriend.

When asked to describe the difference between a ‘bromance’ and a romance, one undergraduate called ‘Bob’ answered: “Sex really. That’s all.”
...
“There are however significant and worrying results here for women. These men perceived women to be the primary regulators of their behavior, and this caused disdain for them as a whole in some instances.

“Much in the same way that women are portrayed in contemporary cinema as objects for male gratification several of the participants spoke of women they knew in a generally negative way.”

Privileging the BromanceMen and Masculinities - Stefan Robinson, Adam White, Eric Anderson, 2017

We find that the increasingly intimate, emotive, and trusting nature of bromances offers young men a new social space for emotional disclosure, outside of traditional heterosexual relationships. Participants state that the lack of boundaries and judgment in a bromance is expressed as emotionally rivalling the benefits of a heterosexual romance. Our participants mostly determined that a bromance offered them elevated emotional stability, enhanced emotional disclosure, social fulfilment, and better conflict resolution, compared to the emotional lives they shared with girlfriends. Thus, this research provides an empirically grounded conceptual framework for understanding men’s view of close homosocial relationships in comparison to their romantic relationship in the twenty-first century.

Banker's dumped girlfriend drives his Mercedes into swimming pool in revenge

Guy Gentile broke up with Kristina Kuchma, a Russian-born model, during a restaurant dinner after she asked for $50,000 to help start up a marketing business.

“I said, ‘You know what? You got the wrong guy. If you want a guy who’s going to hand you money for nothing, you got the wrong guy,’ ” he said, according to the New York Post.

Incensed by his response, Ms Kuchma threw hot green tea in his face and stormed off, he said.
...
When he arrived home the next morning, he found his Mercedes S400 hybrid at the bottom of his swimming pool.

“My heart dropped because of [fears she was inside]. I didn’t care about the car at that moment,” he told the newspaper.

“But after I realised she wasn’t in it, then I start to get p----- off that she would pull something like this after everything I’ve done for her.

Anonyymi kirjoitti...

Kolumni: Ellemme halua sotaa, pitäkäämme huoli tasa-arvosta

Päädyin taas monien muiden lailla klikkaamaan satunnaista uutislinkkiä sosiaalisen median virrassa ja löysin itseni kolme tuntia myöhemmin pitkän liitännäisartikkeliketjun seurauksena aivan toisen aiheen ääreltä, kuin mihin olin alunperin tarttunut. Mutta kuten elämässä usein, matka osoittautui sekä alkupistettä että alkuperäistä päämäärää kiinnostavammaksi.

Opin muun muassa, että lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan joka kahdeksas 15-vuotias suomalaispoika ei osaa lukea. (Maaseudun Tulevaisuus 6.11.2016)

Oli pakko pysähtyä pohtimaan asiaa hetkeksi.

Joka kahdeksas 15-vuotias suomalainen poika ei osaa lukea? Tämä Suomessa, joka on vuosikaudet retostellut loistavilla Pisa-tuloksillaan, jotka maksuton ja tasa-arvoinen koulutusjärjestelmämme on hyvinvointivaltiossa taannut kaikille kansalaisille.

Joka kahdeksas 15-vuotias suomalainen poika ei osaa lukea, ja tämä lukutaidottomuus on Kurttilan mukaan niin vakavaa lajia, etteivät nämä nuoret koskaan pääse jatkokoulutukseen.

Sotien jälkeisessä teollistuvassa Suomessa töitä olisi kenties vielä riittänyt ilman tutkintojakin, mutta nykyiset muutokset työelämässä tiputtavat auttamatta tämän porukan myös työmarkkinoiden ulkopuolelle.

21-vuotiaista jopa 17 prosenttia kuuluu tähän kategoriaan - koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle ajautuviin, joiden täytyy pistää toivonsa siihen, että toinen hyvinvointiyhteiskunnan peruspilari, vahva sosiaaliturva, säilyy vahvana vielä tulevaisuudessakin.

Joka kahdeksas 15-vuotias suomalainen poika ei osaa lukea, ja päällimmäisenä syynä näyttäisivät olevan räikeät kunnalliset erot sosiaali- ja terveyspuolen palveluissa, jotka eriarvoistuvat yhä enenevissä määrin.

Perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen resurssit kanavoituvat niin, että perheissä periytyvä lukutaidottomuus lisääntyy ja heikommista taloudellisista lähtökohdista tuleva väestö ajautuu yhä kehnompaan asemaan.

Toisessa artikkelissa (MT 22.1.2015) haastateltu lapsiasiainvaltuutettu toteaa, että voidaan puhua jo luokkayhteiskunnasta, niin eriarvoisessa asemassa kunnat ovat keskenään.

Valtuutettu esittääkin vakavan toiveensa hallituksen ja ministeriöiden suuntaan, ettei tämän kehityksen annettaisi vahvistua sote-uudistuksen myötä kunnallisena eriarvoisuutena. Ettei meillä, kuten sata vuotta sitten, olisi kohta keskuudessamme uutta suomalaista luokkayhteiskuntaa.

Nyt tullaan siihen, miksi tämä tieto pysäytti minut pohtimaan asiaa, ja miksi näen tarpeelliseksi tästä myös kirjoittaa.

Sata vuotta sitten suomalainen yhteiskunta oli niin pahasti eriarvoistunut, että ajauduimme sisällissotaan.

Vahva hyvinvointiyhteiskunnan ideaali tasa-arvoisen koulutuksen, sivistyksen ja sosiaaliturvan ulottumiseksi kaikkiin perimään tai sukupuoleen katsomatta ja yhä yhdenvertaisemman yhteiskunnan hyväksi oli sosiaalidemokraattisen Suomen suuri projekti. Kansakunta eheytyi.

Projekti kantoi hedelmää ja on tuonut nuorelle valtiollemme ne menestykset, joiden ansiosta olemme selvinneet muuttuvassa maailmassa verraten mallikkaasti etenkin viimeisen viidenkymmenen vuoden ajan.

Siksi on itsepetosta kuvitella, että tämä hyvinvointi ja menestys olisi ylläpidettävissä ilman, että ylläpidämme myös sitä hyvinvointiyhteiskuntaa, jonka ideaaleille se perustuu.

Työttömyys tuottaa tyytymättömyyttä ja tyytymättömyys radikalisoitumista ja vihaa.

Ellemme siis halua sotaa - sisällissotaa tai maailmansotaa, sillä sama mekanismi toimii kaikkialla - pitäkäämme huoli tasa-arvosta. Se on vahvin turva, joka meillä on.

Kirjoittaja on ohjaaja (TeM) ja Teatteri Vanhan Jukon taiteellinen johtaja.

Anonyymi kirjoitti...

Jos vartija lähtee seuraamaan kauppaan tulevaa romania ennakkoluulojensa takia tai nainen puristaa tiukemmin käsilaukkuaan, kun mustaihoinen mies menee ohi, niin tällaista on ollut tapana kutsua rasismiksi. Samalla perusteella se, että nainen pelkän sukupuolen ja omien ennakkoluulojensa takia kahavtaa vierasta miestä, joka ei ole tehnyt mitään, on kyseessä puolestaan sukupuolisyrjintä miehiä kohtaan:

Aleksis Salusjärvi oli lukiossa, kun nainen kavahti häntä ensi kerran bussipysäkillä – #MeToo-kampanja herätti miehet kertomaan, miltä tuntuu, kun nainen pelkää - Elämä - Helsingin Sanomat

Anonyymi kirjoitti...

Stand up -koomikko Iikka Kivi myöntää syyllistyneensä naisten seksuaaliseen häirintään: "Lähdin sikailuun mukaan, koska halusin olla yksi jätkistä"

Stand up -koomikko Iikka Kivi otti osaa Me too -kampanjaan kertomalla ahdistelleensa naisia nuorempana.

Stand up -koomikko Iikka Kivi ottaa omalla tavallaan osaa Me too -kampanjaan.
Kivi kertoo syyllistyneensä naisten seksuaaliseen ahdisteluun.
Mies peräänkuuluttaa asiasta puhumista.

Stand up -koomikkona tunnettu oululainen Iikka Kivi avautuu Facebook-tilillään syyllistyneensä nuorempana naisten seksuaaliseen häirintään. Sosiaalisessa mediassa on parhaillaan käynnissä Me too -kampanja, jossa rohkaistaan naisia kertomaan kokemastaan seksuaalisesta ahdistelusta. Naiset ympäri maailmaa ovat lähteneet kampanjaan mukaan ja avautuneet kokemuksistaan.

Kivi toteaa julkaisussaan, että nyt on seuraavan askeleen vuoro. Hänen mielestään niiden on nyt astuttava julkisuuteen, jotka ovat syyllistyneet itse seksuaaliseen häirintään. Hän aloittaa tekstinsä vahvasti.

- Minä olen yksi heistä, mies toteaa.

Hän kertoo tyttöjen ahdistelua tapahtuneen nuorempana.

- Kuudennella luokalla meille jäppisille iski jostain syystä trendiksi puristaa tyttöjä takapuolesta. En muista, mistä se oikein lähti, mutta yhdessä vaiheessa sitä puuhasivat melkein kaikki luokan pojat. Ja koska minä olin koko ala-asteaikani ollut jollain tapaa ulkopuolinen, halusin tietysti olla yksi jätkistä, joten lähdin sikailuun mukaan, Kivi kirjoittaa.

Kerran hän kävi erääseen tyttöön kiinni ja joutui miettimään tekoaan tilanteen jälkeen.

- Tämä limanuohoojan ura ei onneksi kestänyt kauaa. Erääseen tyttöön kiinni käydessäni tämä kääntyi salamana ympäri ja kysyi minulta kipakasti: "Miksi teit noin?". Minulla ei ollut minkäänlaista vastausta - paitsi se, että muutkin tekivät niin. Tunsin itseni niin totaaliseksi idiootiksi, että jatkossa kouriminen ei kiinnostanut enää yhtään, Kivi toteaa.

Naisen kommentti pysäytti miettimään

Hän kuitenkin myöntää vielä aikuisena syyllistyneensä sanalliseen häirintään.

- Se ei ollut pahantahtoista, vaan kumpusi omasta epävarmuudestani vastakkaista sukupuolta kohtaan. Saatoin ehdotella odottamattoman härskisti tai kommentoida toisten ulkonäköä rasvaisesti. Jostakin päähäni oli uinut ajatus siitä, että kaikki naiset tykkäävät suorapuheisuudesta ja ruokottomuuksista. Ja kun sosiaalisten nyanssien taju oli nollaluokkaa, niin en tullut huomanneeksi, että todellisuus tuki ajatteluani hyvin minimaalisesti, koomikko kirjoittaa.

- Tähän hikiperseilyyn tuli muutos, kun eräs tuttu nainen reagoi kehuksi tarkoittamaani tissikommenttiin voimakkaasti ja pahoitti mielensä. En ollut aiemmin koskaan tajunnut, miten puheeni voidaan kokea, hän jatkaa.

Kivi toivoo, että ihmiset tarkastelisivat käyttäytymismallejaan.

- Moni seksuaalisesti ahdisteleva mies ei todennäköisesti ole ilkeä tai naisiin alentuvasti suhtautuva, vaan kaltaiseni ryhmäpaineen ja sosiaalisen kömpelyyden ristiaallokossa painiva urpo. Se ei ole puolustus tällaisille teoille - ne ovat väärin riippumatta siitä, missä aikeissa ne on tehty. Tarkoituksenani on sanoa, että seksuaaliseen häirintään on muitakin syitä kuin se, että toista halutaan nöyryyttää tahallaan, Kivi sanoo.

Toivoo muutosta

Muutos voi hänen mukaansa kuitenkin tapahtua.

- Jos ihmiset itse tarkastelevat omia käyttäymismallejaan ja muut puuttuvat näkemäänsä tai kokemaansa häirintään, voidaan vähällä saada aikaan paljon. Mukavaahan se ei ole. Harvempi haluaa myöntää itselleen - saati sitten muille - että on tahallaan tai tahattomasti aiheuttanut toiselle epämukavan ja turvattoman olon.

Hän päättää postauksensa toteamalla, että hän kuitenkaan aio esiintyessään täysin lopettaa vitsejä sukupuolista.

- Joo, kyllä niitä vitsejäkin vielä tulee. Jotkin asiat vain ovat tärkeämpiä kuin vitsi. Tämä on, Kivi toteaa.

Anonyymi kirjoitti...

https://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/rosa-merilainen-treenaa-vaginapainonnostoa-ketsuppipullolla-nykyaan

Kirjailija Rosa Meriläinen suhtautuu omaan seksuaalisuuteensa mutkattomasti. Hän masturboi päivittäin ja suosittelee sitä muillekin.
Seksistä puhuminen on ollut kirjailija Rosa Meriläiselle aina luonnollista. Nykyään hän pitää Lipstick Mafia -podcastia, jossa seksistä ja seksuaalisuudesta pyritään puhumaan avoimesti ja suoraan – Rosalle tyypilliseen tapaan.

– Olen kotona paljon alasti. Silloin näkee oman kehonsa monesta kulmasta ja oppii pitämään siitä, hän kertoo.

– Olen luonteeltani avoin ja puhelias ja olen pystynyt puhumaan suoraan seksistä miesten kanssa jo teininä. Ikääntyminen auttaa siinä, että toiveistaan osaa kertoa entistä paremmin.

Rosa erosi juontaja Simo Frangénista alkuvuonna. Nyt hän on kihloissa toimittaja Tuomas Murajan kanssa. Koko aikuisikänsä aikana Rosa ei ole koskaan ollut sinkku.

– Olen seurustellut 17-vuotiaasta asti enkä osaa olla yksin. Minun on pakko saada koskettaa toista ihmistä ja nukkua toisen kanssa. Ajattelen, että onnellista parisuhdetta on vaikeaa ylläpitää ilman seksiä. Sille pitää löytyä aikaa.

Myös itsetyydytys on Rosa Meriläisen mukaan tärkeä osa seksuaalisuutta. Hän ottaa sille aikaa päivittäin.

– Ajattelen, että masturbointi on konkreettinen rakkauden teko itseä kohtaan. Jos minulla on kiire, mieluummin masturboin kuin meikkaan. Siitä tulee hyvä ja hehkuva olo, hän kuvailee.

Rosa kertoo tietoisesti treenaavansa lantionpohjan lihaksiaan.

– Treenaan vaginapainonnostoa ja nostan esimerkiksi ketsuppipulloa. Olen opiskellut asiaa netistä.

Treenien ansiosta Rosa on oppinut olemaan paremmin läsnä omassa kehossaan.

– Pystyn saamaan orgasmin ajatuksen voimalla sekunneissa. Olen saanut orgasmin myös suudellessa. Pystyn säätelemään sen kestoa ja pitkittämään sitä.

Anonyymi kirjoitti...

"JOS NAINEN MUKA TEKEE MIEHEN TYÖN HALVEMALLA, MIKSI FIRMAT EIVÄT PALKKAA VAIN HEITÄ": FEMINISMI MIEHEN SILMIN, OSA 3

Naiset vaativat miesten palkkaa, mutta eivät kuitenkaan tee miesten töitä. Miksi johtotehtäviin pitäisi olla kiintiöt, mutta roskakuskin duuniin sitä ei olla vaatimassa.

Feministit valittavat vuodesta toiseen sitä, kuinka naisten palkat ovat vain n. 80% miesten palkoista, mutta tämä on kuitenkin moneen otteeseen kumottu myytti.

Esitetään feministien kestosuosikkiväitteelle vastakysymys:

"Mikäli naisten palkat samasta työstä ovat vain 80% miesten vastaavista, niin mikseivät työnantajat palkkaa pelkästään naisia?"

Tässä vaiheessa feministileirissä tuleekin hyvin hiljaista.

Vastaus kysymykseen kun on, että naiset jo saavat samasta työstä samaa palkkaa kuin miehet. Mikäli näin ei ole, kyseessä on rikos.

Todellisuudessa tilanne on, että naisten kokonaisansiot ovat vain noin 80% miesten kokonaisansioista, mutta palkat samasta työstä ovat miltei tai täysin samat.

Tutkimuksissa on todettu, että länsimaisissa yhteiskunnissa naiset mieluummin valitsevat työskentelevänsä ihmisten kuin asioiden, koneiden ja laitteiden parissa. Miehet ovat myös useammin valmiita painamaan pitempää päivää. Lisäksi lasten synnyttäminen ja hoitaminen vaikuttavat työuraan monilla naisilla.

Naisten omat vapaaehtoiset valinnat eivät ole miesten syytä.

Myös miehillä on naisvaltaisilla aloilla täsmälleen samat palkat.

Feministit vaativat nyt naisille kiintiöpaikkoja kovapalkkaisiin johtotehtäviin lasikaton rikkomisen nimissä. Ja tämä tapahtuu maassa, jossa naiset ovat toimineet presidenttinä, pääministerinä ja valtiovarainministerinä.

Feministit eivät vaadi naisille kiintiöpaikkoja roskakuskin, putkimiehen, lokakaivon tyhjentäjän, autonkorjaajan, raksaduunarin tai vaikkapa metsäkoneenkuljettajan ammatteihin.

He siis meuhkaavat naiskiintiöiden tarpeellisuudesta vain mukaviin ja siisteihin sisähommiin, kuten vaikka sihteereiksi.

Käytännön paskahommat ja vaaralliset työt jätetään huoletta miehille.

Tämä ei tietenkään estä feministejä valittamasta siitä, että naisten töistä maksetaan huonommin kuin miesten töistä.

Palkoista ja lasikatosta valittavat feministit: kun haluatte parempaa liksaa, niin tehkää itse asialle jotain. Naiskiintiöiden vaatiminen ja uhriutuminen ei toimi.

Osaaminen ratkaisee.

Pyrkikää aktiivisesti yksityisen sektorin töihin.

Opiskelkaa luonnontieteitä ja käytännön hommien tekemistä, ryhtykää putkinaisiksi, insinööreiksi, likaisiin haalarihommiin tai tehkää vaikka it-alan johtotehtäviä.

Tai perustakaa niitä menestyviä startuppeja!

Anonyymi kirjoitti...


"BDSM:ssä on kyse kidutuksesta" - domina listasi 4 myyttiä sadomasokistisesta seksistä


BDSM:ssä ei ole kyse pelkästään kivun tuottamisesta toiselle osapuolelle. Eikä siitä, että henkilöllä olisi jotain psyykkisiä ongelmia, jos hän pitää BDSM:stä.

Voit lukea Pop Sugar -sivuston listaamat myytit monien suosimista seksuaalifetisseistä.

1. BDSM on häiriintyneille.
Tämä on yleinen luulo, että sadomasokistisiä seksuaalifetissejä omaavat henkilöt olisivat jotenkin vinksallaan päästä. Ei todellakaan. Pop Sugar -sivustolla kerrotaan, jopa 50 prosenttia ihmisistä on kokeillut jonkintasoista BDSM-leikkiä elämänsä aikana; kuristamista, käsirautoja tai piiskaamista. Se on täydellisen normaalia, kunhan olet turvassa. Tämän vuoksi yleensä näihin leikkeihin keksitään turvasanat.

- BDSM:ssä ei ole kyse kivun tuottamisesta rakastamallesi ihmiselle, koska rakastat kivun tuottamista. Siinä ei ole kyse siitä, että veisi itsensä fyysisesti omille rajoilleen. BDSM:ssä on kyse luottamuksesta, entinen domina Sandra LaMorgese kertoo haastattelussa.

2. BDSM:ssä on kyse kidutuksesta.
BDSM voi sisältää kivuliaita elementtejä, teräviä objekteja, verta ja tyydytystä, joka liittyy fyysisen kivun tuntemiseen. Mutta BDSM:ssä ei ole kyse halusta satuttaa toista ihmistä sen takia, että rakastaisi toisen satuttamista.

- Siinä on kyse itsensä, omien halujensa ja kumppaninsa halujen tuntemisesta niin hyvin, että pystyy kokeilla henkisestä ja fyysisestä kontrollista irti päästämistä. BDSM on väliaikaista voimanvaihtoa, joka antaa toiselle osapuolelle täyden kontrollin.

3. Leikissä on aina yksi dominoiva ja yksi alistuva osapuoli.
- Vaikka tuntisit olosi tällä hetkellä hyväksi vain toisessa roolissa, esimerkiksi alistuvassa, ei se tarkoita sitä, että se olisi kiveen hakattua. Itseasiassa sen roolin kokeileminen, joka tuntuu sinusta vähiten luonnolliselta, voi johtaa paljon voimaannuttavampaan ja merkitykselliseen kokemukseen. Jos sinä ja kumppanisi olette rehellisiä ja avoimia halujenne kanssa, huomaatte, että roolinne vaihtelevat BDSM:ssä edestakaisin, LaMorgese kertoo.

4. Jos pidät BDSM:stä, koko elämäsi on sitä.
Ihmiset, jotka eivät pidä BDSM:stä tai eivät tiedä siitä faktoja, uskovat usein, että se hallitsee koko elämää. Monet uskovat, että elämä BDSM:n kanssa on kuin Fifty Shades of Grey -elokuvassa.

- BDSM on reitti suurempaan luottamukseen ja intiimiyteen, ja se on sellaista, mitä voit kokeilla kumppanisi kanssa omaan tahtiisi ilman, että olennaisesti muuttaisitte suhdettanne sen takia.

Anonyymi kirjoitti...

TURVAHUONEISTA VANKILOIHIN?

Kun uusi eduskuntatalo otettiin käyttöön vuonna 1931, löytyi sieltä kolme vain naisedustajille tarkoitettua kokous- ja oleskelutilaa. Tuohon aikaan ajateltiin, että koska muissa tiloissa mennään miesten ehdoilla, on kohtuullista varata erikseen joitakin tiloja naistapaiselle olemiselle. Huoneista suurin oli sijoitettu huomaavaisesti täysistuntosalin tuntumaan, jotta kureliiveissään pyörtyilevät naiset saivat vetäytyä lepäämään.

Uuden rakennuksen seurusteluhuoneet olivat tuolloisten naisedustajien aktiivisen vaikuttamistyön tulos. Siitä iloittiin nimenomaan naisasian voittona, askelena kohti tasa-arvoisempia työskentelymahdollisuuksia. Samalla nämä huoneet kuitenkin manifestoivat naisen paikkaa politiikan marginaalissa. Kenellekään ei tullut mieleen, että naisillakin tulisi olla yhtäläinen oikeus oleskella yhteistiloissa ilman kohtuutonta epämukavuutta.

Olen miettinyt tätä historiaa paljon viime aikoina seuratessani keskustelua turvallisista tiloista. Se alkoi vaatimuksista, että jokaisen tulisi voida tuntea olonsa turvalliseksi yhteisissä tiloissa. Että rasismille, sovinismille, seksismille ja kaikelle muulle kiusaamiselle tulisi olla aidosti nollatoleranssi. Edistyksellisissä piireissä kehiteltiin käytäntöjä ja laadittiin pelisääntöjä.

Sittemmin turvallisilla tiloilla on alettu tarkoittaa erityisiä tiloja, joihin arjessaan jatkuvaa syrjintää kokevien ryhmien edustajat voivat vetäytyä ikään kuin suojaan. Tällaisia huoneita ovat vähemmistöjen edustajat vaatineet esimerkiksi yliopistoille. Tiloja, joissa heidän ulkonäköönsä, alkuperäänsä, seksuaaliseen suuntautumiseensa tai muihin ominaisuuksiinsa ei kohdistu jatkuvaa mikroaggressiota.

Vaatimus saada olla rauhassa on erinomaisen kohtuullinen. Silti se saa minut surulliseksi: kun ei enemmistöä saada olemaan ihmisiksi, vetäytyvät vähemmistöt omiin huoneisiinsa. Se on käytännöllistä, ehkä välttämätöntäkin, mutta reilua se ei ole. Eikö todella ole muuta tietä?

Eduskunnassa naisten seurusteluhuoneita on vähennetty sitä myöten, kun naisedustajien osuuden ja vallan kasvu ovat muuttaneet yleistä kulttuuria vähemmän miestapaiseksi. Siinä missä 1930-luvun naiset juhlivat omia huoneitaan tasa-arvon merkkinä, voidaan sellaisena pitää myös niistä luopumista. Viimeistään yhtenäisen peruskoulun kasvattamat sukupolvet kokevat jo luontevana yhteisen tilan jakamista.

Eikä siihen mennyt kuin 86 vuotta.


Anna Kontula

Kirjoittaja on kansanedustaja, sosiologi ja kirjailija.

Anonyymi kirjoitti...

Naiset pärjäävät ”miesten pelissä” miehiä vastaan – tutkija arvelee syyksi miesten pelkoa naiselle häviämisestä
Shakkia on pidetty miesten pelinä. Siksi naisten on ajateltu pelaavan sitä altavastaajan epävarmuudella, mikä laskisi suoritustasoa. Käykin toisin.


KIELTEISET stereotypiat saavat tutkimusten mukaan ihmiset pärjäämään alle tasonsa erilaisissa älyllisissä tai muissa tehtävissä.

Ilmiötä kutsutaan stereotypiauhaksi. Se voi pilata esimerkiksi tyttöjen tai naisten suoritusta matematiikassa, joka ennakkoluulon mukaan on enemmän miesten juttu.

Naisille voi nousta kielteisten leimojen takia epäonnistumisen pelko, mikä häiritsee keskittymistä itse laskutehtäviin.

Alun perin tutkijat huomasivat stereotypiauhan pienentävän afroamerikkalaisten pisteitä kouluosaamista mittaavissa kokeissa. Valkoihoisilla se on kokeissa heikentänyt urheilusuorituksia.

SHAKKIA on pidetty sekä miesten että älypelinä. Valtaosa ja parhaimmisto pelaajista onkin miehiä.

Aiemmissa tutkimuksissa on todellakin päätelty, että naispelaajissa herää stereotypiauhka, kun he pelaavat miestä vastaan, ja se vaikuttaa pelaamiseen.

Uusi, melkein miljoonan pelin analyysiin perustuva tutkimus kuitenkin osoittaa, että naiset pelaavat itse asiassa paremmin miehiä kuin naisia vastaan. Tämä on juuri päinvastoin kuin stereotypiauhan perusteella pitäisi käydä.

NAISET pärjäsivät jopa paremmin kuin miehet, kun he pelasivat rankingin perusteella huomattavasti parempaa miespelaajaa vastaan. Nainen voitti 3,7 prosenttia näistä peleistä. Miehet puolestaan voittivat 3,5 prosentissa peleistä sijoitukseltaan paljon ylempää naista vastaan.

Tulos oli ihan muuta kuin odottaisi. Juuri erityisen haastavissa tehtävissä streotypianuhan pitäisi viritä helpommin. Tällainen tilanne on, kun pelaa paljon vahvempaa vastaan.

MIKÄ voisi selittää naisten pärjäämisen miehiä vastaan tässä stereotyyppisesti miesten pelissä?

Yksi mahdollisuus on, että kaikki aineiston naispelaajat ovat jo niin kokeneita ja taitavia, että stereotypiauhka ei heitä häiritse.

Tämä selitys ei kuitenkaan riitä. Jokin sukupuoleen liittyvä tekijä näyttää vaikuttavan naisten tai miesten suorituksiin, kun he ovat vastakkain pelilaudan ääressä. Se näet selittäisi, miksi naiset pelaavat paremmin miehiä kuin naisia vastaan.

Tutkimuksen tekijä, Sheffieldin yliopiston psykologian tutkija Tom Stafford arvelee, että tilanne heikentääkin miesten suoriutumista. Miehiä voi pelottaa häviäminen naiselle, ja se saa heidät tekemään virheitä.

VIELÄ tiedelehdessä julkaisemattomaan tutkimukseen voi tutustua PsyArXivissa.

Anonyymi kirjoitti...

Sirpa Paatero: Loppuvat työntekijät

Hallintovaliokunnan vierailulla Japanissa totesimme siellä olevan Suomen kanssa samankaltaisia haasteita. Väestön ikääntyminen ja syntyvyyden väheneminen on Japanissa vielä nopeampaa kuin meillä. Mielenkiintoista on, että ratkaisut huoltosuhteen heikkenemiseen ovat erilaiset. Toki osin myös lähtötilanne on erilainen.

Japanissa valtion velka on 240 prosenttia BKT:stä, työttömyys on olemattomat noin kaksi prosenttia ja väestömäärän ennustetaan tippuvan kymmenillä miljoonilla seuraavien vuosikymmenien aikana.

Työvoiman riittävyyteen on esitetty keinoina naisten saamista työelämään sekä ikääntyneiden pysymistä työelämässä. Naisten työllisyysaste on huomattavasti alhaisempi kuin Suomessa ja hyväkuntoisten ikäihmisten määrä kasvaa. Kolmantena keinona on robotisaatio ja digitalisaatio, joista varmasti on hyötyä molemmissa maissa.

Suomesta eroavia keinoja esittää Japanin pääministeri puhuessaan työpäivän lyhentämisestä, jotta työntekijät jaksaisivat ja perheiden tilannetta saataisiin tasoitettua mahdollistamalla molemmille työtä. Pääministeri esittää myös palkkojen korotuksia, kun talous kasvaa.

Molemmissa maissa käydään keskustelua myös ulkomaisen työvoiman lisäämisestä, mutta varsin eri tavoin. Japanissa on ministeriötasolla tavoite käydä kansalaiskeskustelua asiasta. Suurin ero on, että kun meillä puhutaan aktiivisesti tarveharkinnan poistamisesta, jotta pienipalkkaisiin töihin saataisiin lisää työntekijöitä, on Japani valinnut linjan, jossa se haluaa maahan korkeasti koulutettuja osaajia kehittämään innovaatioita ja viemään eteenpäin niin yrityksiä kuin yhteiskuntaa. Molemmissa maissa on mahdollista esimerkiksi maataloudessa kausityöntekijöiden käyttö sekä erityisammattilaisten nopea oleskelu- ja työluvan käsittely.

Missään Euroopan maassa, paitsi Ruotsissa, ei ole poistettu arviointia kotimaisen työvoiman löytymiseksi ennen ulkomailta (EU ja ETA maiden ulkopuolelta) tulevan työntekijöiden palkkaamista. Vaikka meillä on varsin tiukat kriteerit ulkomaisten työntekijöiden palkkaamiseen, ei valvonta työolosuhteissa ja palkoissa, tai joskus jopa ihmiskaupassa, osalta ei toimi riittävästi tälläkään hetkellä.

Anonyymi kirjoitti...

Islannin perhevapaamalli toi isät kotiin vauvoja hoitamaan – "Naisten ei tarvitse valita uran tai lasten välillä, täällä voi saada molemmat"
Islannissa ei käydä ideologista keskustelua kotiäitiydestä, koska sellaiselle ei ole tarvetta.


Vajaan vuoden ikäinen Bjarki-poika on juuri herännyt päiväunilta ja istuu nyt isänsä sylissä. Bjarki poimii pienillä sormillaan muroja keittiön pöydältä.

– Tuosta noin, yksi kerrallaan, isä Skarphéðinn Halldórsson, 41, opastaa.

Skarphéðinn työskentelee tutkijana Islannin yliopistolla. Tämän syksyn hän on hoitanut kotona perheen nuorinta poikaa sillä välin, kun kolmevuotias isosisko Þórdís on päiväkodissa ja Hrönn-äiti lääkärinä Islannin keskussairaalassa.

Islannissa on yhdeksän kuukauden mittainen vanhempainvapaa, joka on jaettu vanhempien kesken siten, että isä ja äiti saavat molemmat kolme kuukautta. Yhden kolmen kuukauden jakson vanhemmat saavat jakaa kuten haluavat.

Isät käyttävät perhevapaista tällä hetkellä noin kolmanneksen. Osuus on Pohjoismaiden korkein.

Skarphéðinnin lääkärivaimolla on vaativa vuorotyö, ja hän olisi mielellään jäänyt kotiin vielä muutamaksi kuukaudeksi hoitamaan vauvaa.

Olisiko sittenkin parempi, jos perheet saisivat itse päättää, kuinka työssäkäynti ja lasten hoitovastuu jaetaan?

Skarphéðinnin mielestä ei. Hän sanoo kannattavansa nykyistä järjestelmää.

– Minulle tämä ajanjakso on ollut tärkeä. Suhde lapsiin on muodostunut paremmaksi, kun heidän kanssaan on viettänyt paljon kahdenkeskeistä aikaa jo vauvavuotena, hän sanoo.

Hän lisää, että ihmisillä on tapana takertua rutiineihin ja tehdä niin kuin aina on tehty.

– Jos osaa perhevapaista ei osoitettaisi pelkästään isille, tuskin minäkään olisin jäänyt kotiin. Olisin ihan mielelläni jatkanut töiden tekoa ja antanut vaimoni olla vanhempainvapaalla pidempään.

Islannissa siirryttiin nykyiseen malliin eli perhevapaiden 3+3+3-järjestelmään vuonna 2001.

Vanhemmuuden kustannukset jakautuvat kaikkien työnantajien kesken. Työnantaja tilittää 6,85 prosentin summan työntekijän palkasta sosiaalivakuutusmaksuna valtiolle. Osa tästä maksusta menee vanhempainvapaarahastoon, josta tuet maksetaan.

Perhevapaalla oleva vanhempi saa korvausta 80 prosenttia kuukausipalkastaan, korkeintaan 4 000 euroa kuukaudessa. Jotkut vanhemmista pitävät perhevapaansa osa-aikaisena. Silloin vapaa kestää pidempään, mutta korvaus on pienempi.

Lapset saavat paikan päiväkodista viimeistään kaksi vuotta täytettyään. Vanhempainvapaan päättymisen ja päiväkodin aloituksen välisen ajan useimmat lapset ovat hoidossa joko yksityisellä perhepäivähoitajalla tai isovanhempiensa luona.

Anonyymi kirjoitti...

Poliisikoulun ovet aukeavat naisille aiempaa useammin – Poliisijärjestö: Pääsykokeiden helpottaminen on lopetettava
Suomen Poliisijärjestöjen Liitossa katsotaan, että kuntokokeita ei saa enää keventää.


Rosvoa ja poliisia leikkineet pikkupojat eivät ole ainoita, joita poliisin työ on aikuisena kiinnostanut niin paljon, että tie on vienyt hakukokeisiin asti Poliisikoulutukseen hakijoista keskimäärin 30 prosenttia on ollut naisia.

Koulutuksen aloittaneista naisia on kuitenkin ollut keskimäärin joka viides. Joinakin vuosina opinnot aloittaneista alle 15 prosenttia on ollut naisia.

Naisten mahdollisuudet päästä koulutukseen ovat alkaneet parantua 2000-luvun lopulta lähtien.

Suurin syy muutokseen on fyysisten vaatimusten merkityksen vähentäminen valintakokeissa.

– Kyllä meidän tulkinta on, että se on ollut keskeinen tekijä, sanoo Poliisiammattikorkeakoulun rehtori Kimmo Himberg

– Henkilökohtaisesti edustan sitä kantaa, että kun maailma muuttuu ja poliisin työ muuttuu, niin koko ajan pitää herkällä korvalla tarkkailla sitä, että vastaako meidän valintakriteeristömme sitä, mitä ammatin vaatimukset tulevaisuudessa edellyttävät. Ja valintakriteeristöhän on elänyt koko ajan.

Valintaperusteita jouduttiin pohtimaan viimeksi perusteellisemmin, kun poliisikoulu muuttui ammattikorkeakouluksi.

– Tutkinnon uudistuksen yhteydessä on fyysisten testien painoarvoa vähennetty entisestään ja soveltuvuustestauksen painoarvoa on lisätty. Soveltuvuustestien maksimipistemäärä on 50 prosenttia koko valintakokeen maksimipistemäärästä.

Ammattikorkeakoulun neljän ensimmäisen vuoden aikana naisten osuus hakijoista on noussut keskimäärin 32 prosenttiin ja naishakijoista on opiskelun aloittanut keskimäärin 30 prosenttia.

Himberg sanoo, että hän ei ajattele asiaa niin, että poliisiopiskelijoiden sukupuolijakaumalle pitäisi asettaa jokin tavoitearvo.

– Tavoite, joka meillä varmaan pitää olla, on se, että jokaisella tänne pyrkivällä hakijalla on tasavertainen mahdollisuus päästä opiskelemaan, kunhan on itsensä valmentanut sillä tavalla, että selviää fyysisistä testeistä ja kirjallisista kokeista. Minun silmääni me olemme nyt sellaisessa tilanteessa.

Suomen Poliisijärjestöjen Liitossa pääsykokeiden helpottamista ei katsota hyvällä. Järjestöpäällikkö Mika Nygårdin mielestä fyysisiä vaatimuksia ei ole enää varaa höllentää yhtään.

– Me emme näe hyvänä, että lähdetään enää tinkimään nykyisestä. Se tie on kuljettu loppuun, noiden pääsykokeiden helpottamisen reitti.

– Keikathan ovat kuitenkin kaikilla samoja. Ei siellä pysty valitsemaan, että oletko mies vai nainen ja oletko päässyt helpompien kokeiden tai vaikeampien kokeiden kautta.

– On monia aloja, esimerkiksi palomiehet, joilla on miehille ja naisille samat pääsykokeet ja samoja työtehtäviä tekevät.

Suurin osa poliiseista on näillä näkymin jatkossakin miehiä. Vaikka koulutuksen muuttuminen ammattikorkeakoulutasoiseksi näyttää lisänneen naisten intoa hakea, liki 70 prosenttia hakijoista on yhä miehiä.

– Jostakin ihmeen syystä poliisin ammatti näyttää kiinnostavan suurempaa joukkoa nuoria miehiä kuin nuoria naisia, sanoo rehtori Kimmo Himberg.

Anonyymi kirjoitti...

Ay-pomo ehdottaa: Naisvaltaiselle julkiselle sektorille neuvoteltava miesvaltaisia yksityisiä aloja suuremmat korotukset

Palkkatasa-arvossa on menty takapakkia maan nykyisen hallituksen aikana eikä päätöksien tasa-arvovaikutuksia ole arvioitu. Näin sanoo kuntien, kuntayhtymien, seurakuntien ja yksityisten palveluksessa olevia viran- ja toimenhaltijoita edustavan Jytyn puheenjohtaja Maija Pihlajamäki, jonka mukaan naisvaltaiselle julkiselle sektorille pitäisi liittokierroksella neuvotella miesvaltaisia yksityisiä aloja suuremmat korotukset.
Pihlajamäen mielestä esimerkiksi kilpailukykysopimus leikkasi voimakkaasti juuri naisvaltaisen julkisen sektorin palkkoja, mutta ei juuri miesvaltaisen yksityisen sektorin ansiotasoa.

–Sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta kilpailukykysopimus oli isku erityisesti kunta-alalle, jonka työntekijöistä neljä viidestä on naisia. Valtiontalouden säästöt kohdistuvat myös kuntatalouteen, jonka heikkeneminen ennakoi irtisanomisia ja muita säästötoimia, Pihlajamäki kommentoi Itä-Suomen yhdistyspäivillä Lappeenrannassa lauantaina.

–Maan hallitus ei ole välittänyt samapalkkaisuustavoitteista eikä huomioinut päätöksien tasa-arvovaikutuksia, hän jatkoi.

Jytyn puheenjohtajan mielestä syksyn ja alkuvuoden sopimusneuvotteluissa olisi nyt hyvä mahdollisuus nostaa palkkatasa-arvo neuvottelupöytään.

–Samapalkkaisuuden edistäminen edellyttää erityisesti pienimpien palkkojen korottamista naisvaltaisilla aloilla. Työmarkkinajärjestöjen on yhdessä neuvoteltava sellaiset sopimukset, jotka tekevät Suomesta tasa-arvoisen maan myös palkkauksessa, Pihlajamäki linjasi.

Hän arvioi, että palkkatasa-arvon korjaaminen liittokierroksella edellyttää, että naisvaltaiselle julkiselle sektorille neuvotellaan miesvaltaisia yksityisiä aloja suuremmat korotukset.

–Euromääräiset palkankorotukset nostavat matalampia palkkoja ja siten vaikuttavat myös palkkatasa-arvoon. Jonkin verran tähän vaikuttaa myös niin sanottu sekalinja, jossa palkankorotus on prosenttimääräinen, mutta kuitenkin vähintään tietyn euromäärän suuruinen.

Anonyymi kirjoitti...

Riku Korhosen kolumni: Miehet, on aika ottaa kollektiivinen vastuu käytöksestämme
Häirintää kokevat sekä miehet että naiset, kirjoittaa kirjailija Riku Korhonen.


Aikuistuminen on ikävää: se tuo mukanaan havaintoja järjestelmällisestä vääryydestä.

Oma aikuistumiseni alkoi osin vastentahtoisesti. Olin luullut täysi-ikäistyneeni turvallisessa maassa, jossa sukupuolten tasa-arvo toteutui lähes ihmeellisesti. Tietenkin Kekkonen, Sorsa ja Koivisto kumppaneineen ja vihollisineen olivat enimmäkseen miehiä, mutta tytöt tekivät teinidiskoissa aloitteita, mopoilivat ja suunnittelivat lukevansa lääkäreiksi tai nousevansa politiikan huipulle.

Ensimmäisten aikuisten seurustelusuhteiden aikoihin alkoivat ensimmäiset aikuiset keskustelut. Aloin kuulla tarinoita, joiden kuuntelijaksi mikään kouluaine ei ollut valmistanut. Vielä vähemmän koulu oli valmistanut näitä enimmäkseen nuoria naisia puhumaan asioista, joista heidän oli tarpeen puhua.

Kuulin tarinoita vuokraisännästä, joka tarjosi asunnonnäytössä vuokravapaata viikoittaisesta panosta. Kalunheiluttajasta joka hyppäsi alastomana Kupittaan puistonpuskasta ja anoi: ”Auta mua.” Entisestä poikaystävästä, joka löi aurinkolasit rikki ja kasvot turvoksiin ja piti asunnossa vankina. Painostamisesta, seurailusta, vaatteiden repimisestä. Esimiehestä joka käpälöi hartioita. Veljestä joka raiskasi. En osaa aavistaa, moniako tarinoita jäi kuulematta.

En voinut kääntää noita tarinoita nopeasti sivuun niin kuin usein tein sanomalehtien rikosuutisille. Monia niistä kertoivat naiset, joille toivoin pysyvää paikkaa elämässäni. Luulen, etten aina kyennyt kuin myötätuntoiseen huokailuun. Varmasti tunsin jonkinasteista halua viedä keskustelua itseni kannalta hallittavampaan suuntaan. Mainitako jotain myös omista kurjuuksistani, jottei toisesta tuntuisi niin traagisella tavalla poikkeukselliselta?

Kun vuodet ovat kuluneet, näitä kuultuja tarinoita on kertynyt kaiken aikaa. Jossakin vaiheessa ne lakkasivat yllättämästä. Toisinaan yritin ymmärtää niitä omien kokemusteni kautta.

Olin mieheksi kasvaessani toki kokenut ahdistavia tilanteita. Vappuna 1986 olin neljätoistavuotias ja istuin Turun Kauppatorilta lähteneessä 32:n bussissa, kun vieressä istuva humalainen kolmekymppinen nainen alkoi esitellä lompakosta lastensa kuvia ja kinuta minua luokseen. Ensin hän piteli kättäni, pian kouri haarojani, kunnes Itäharjulla juoksin ulos autosta. Minua käpälöitiin parikymppisenä jonkin kerran baarissa ja myöhemmin pisuaarilla tartuttiin elimeeni. Erään opiskeluryhmäni viisikymppinen naisohjaaja soitteli toistuvasti iltaisin humalassa ja houkutteli luokseen. Reilusti yli kolmekymmenvuotiaana jouduin talviyönä kutsumaan poliisit, kun kotiini tunkeutui puolituttu nainen. Kun poliisipartio – kaksi rauhoittavasti hymyilevää miespoliisia – saapui Stålarminkadulle, koko rappu oli jo hereillä. Poliisit saattelivat naisen yöhön, ja kahden päivän päästä hän aloitti lyhyeksi jääneen puhelinhäirinnän.

Anonyymi kirjoitti...

Feministinen itsepuolustus kouluihin
Feministinen itsepuolustus opettaa, että sinulla on oikeus ottaa tila haltuusi ja oikeus esimerkiksi huutaa, kun joku koskee sinuun ilman lupaa.


EI RIITÄ, että tiedostamme ahdistelun ja sukupuolittuneen väkivallan olevan ongelma yhteiskunnassamme. Meidän on tehtävä konkreettisia asioita sukupuolittuneen väkivallan lopettamiseksi.

Feministinen itsepuolustus tarjoaa työkaluja, joilla jokainen ei-itsensä-mieheksi-kokeva voi ymmärtää omia oikeuksiaan ja rajojaan. Koulutus tarjoaa myös syvemmän sosiaalisen pohdinnan tasa-arvosta yhteiskunnassa. Feministinen itsepuolustus opettaa, että sinulla on oikeus ottaa tila haltuusi ja oikeus esimerkiksi huutaa, kun joku koskee sinuun ilman lupaa. Feministiseen itsepuolustukseen kouluissa kuuluu myös miehille suunnattu koulutus rajoista.

Feministisen itsepuolustuksen tavoite on kehittää yksilöä ilmaisemaan itseään. Tämä tapahtuu rikkomalla perinteisiä sukupuolirooleja, joissa etenkin tytöt kasvatetaan olemaan hiljaa ja kiltisti.

Ruotsissa Uumajan ja Göteborgin kaupungit ovat ottaneet feministisen itsepuolustuksen osaksi koulujen opetussuunnitelmia.

Hanna-Marilla Zidan

puheenjohtaja, Vasemmistonuoret

Anonyymi kirjoitti...

Li Andersson, 29

Näen peilikuvastani sekä sukuni ja perheeni, että myös työelämäni. Kyllä se näkyy kasvoilta, kun tekee paljon töitä ja matkustaa. Tuntuu siltä, että miehille on sallittua näyttää väsyneeltä, mutta naisten odotetaan aina olevan täysin tiptop. Olen päättänyt etten välitä siitä. On epäreilua, että miesten ja naisten ulkonäköstandardit ovat niin erilaiset.

Äidilläni on tapana sanoa, että hän ei suostu hankkimaan ryppyvoiteita, koska hänen mielestään eletty elämä saa näkyä kasvoilta. Minulla on sama suhtautuminen peilikuvaani ja kasvoihini. On siistiä nähdä suvun piirteitä omissa kasvoissaan. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vahvemmin tunnistan omista piirteistäni isoäitini sen näköisenä, miltä hän näyttää valokuvissa nuorena. Siitä tulee sellainen yhteenkuuluvuuden tunne.

Kun kasvot ovat paljon esillä julkisuudessa, niin tavallaan koko ulkonäköasiaan tulee etäisyyttä. Jossain vaiheessa siitä ei enää hirveästi välitä, koska esillä on niin paljon sekä hyviä että huonoja kuvia. Ei sitä enää edes reagoi, vaikka törmää omaan kuvaansa jossain.

Politiikan henkilöityminen on asia mikä mietityttää paljon. Koen sen aika ongelmallisena. Nykymedia pyörii vahvasti henkilötarinoiden kautta, mikä tarkoittaa, että tietyt persoonat saavat paljon näkyvyyttä politiikassa. Se ei valitettavasti aina korreloi ihmisten tekemän työn määrän kanssa. Eduskunnassa on paljon osaavia edustajia, jotka eivät juurikaan näy julkisuudessa.

Li Andersson on kansanedustaja ja vasemmistoliiton puheenjohtaja.

Anonyymi kirjoitti...

VERONIKA HONKASALO: PERHEVAPAAUUDISTUS OIKEIN TEHTYNÄ VAHVISTAA ISIEN ASEMAA

Suomen suurimpia tasa-arvohaasteita on hoivan epätasa-arvoinen jakautuminen, joka vaikuttaa siihen, että naisten työmarkkina-asema on hauras, palkkaepätasa-arvo edelleen sitkeä ja eläkkeidenkin välillä iso ero miesten ja naisten välillä.

Vanhempainvapaajärjestelmä kaipaa todellista tasa-arvoremonttia. Suurin huomio on kohdistettava siihen, että isät saadaan osallistumaan hoivaan. Tämä onnistuu ainoastaan kiintiöityjen vanhempainvapaajaksojen kautta.

Suurimpana epäkohtana hallituksen kaavailuissa on edelleen se, että vanhempainvapaajärjestelmä halutaan uudistaa kustannusneutraalisti, mikä ei todellisuudessa anna mahdollisuuksia aidon tasa-arvon edistämiseen. Sen sijaan on varaa tehdä vain kosmeettisia viilauksia.

Jos siis halutaan todellisia muutoksia, pitää vanhempainjärjestelmää uudistaa kunnolla. Vasemmistoliiton mukaan järkevintä on edetä 6+6+6-mallin mukaisesti. Kotihoidontuen leikkaus, jota esimerkiksi kokoomuksen Juhana Vartiainen ajaa näyttävästi, ei edistäisi tasa-arvoa, vaan johtaisi vain siihen, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat äidit kärsisivät.

Monien kotihoidontuella olevien, erityisesti matalasti koulutettujen, naisten haaste on se, ettei heillä ole töitä, mihin palata vanhempainvapaiden jälkeen. Hallituksen on siis panostettava perhevapaauudistuksessa vanhempainvapaalta palaavien äitien työmarkkina-aseman parantamiseen. Isille kiintiöityihin vapaisiin on puolestaan myös toinen näkökulma: isiä on kannustettava täysivaltaiseen vanhemmuuteen.

Tasa-arvo ei ole asia, joka etenisi itsestään ilman taloudellisia satsauksia. Tasa-arvo ei myöskään etene jos se jätetään vain vanhempien vapaan valinnan varaan. Sen osoittavat lukuisat tutkimuksetkin.

Ei myöskään voida tehdä uudistusta, joka ei huomioisi lasten ja perheiden olemassa olevaa todellisuutta, jossa lapset ovat jo nyt eriarvoisessa asemassa riippuen vanhempien lukumäärästä, työmarkkina-asemasta ja sukupuolesta. Siksi perheiden eletty monimuotoisuus on otettava perhevapaauudistuksen lähtökohdaksi.

On hienoa, että varhaiskasvatukseen osallistumista halutaan perhevapaauudistuksen rinnalla edistää. Suurimpia syitä siihen, miksi äidit käyttävät kotihoidontukea pidennetysti, on epäluottamus varhaiskasvatuksen laatuun ja työntekijöiden jaksamiseen.

Varhaiskasvatuksen tasosta ja laadusta on pidettävä huolta perhevapaauudistuksen rinnalla koko ajan. Lisäksi subjektiivisen päivähoito-oikeuden palauttaminen edistää myös tasa-arvoisen vanhempainvapaajärjestelmän toimivuutta.

Anonyymi kirjoitti...

”En kelpaa naisille, koska olen liian kiltti”

32-vuotiaan Jarkon tarinassa pohdiskellaan, miksiköhän kiltti mies ei kelpaa naisille.



Olen 32-vuotias työssä käyvä mies, lapseton, suhteeton. Olen eri deittipalstoilta yrittänyt hakea seuraa viime vuosina kiitettävästikin, mutta jostain syystä ei nappaa. Ei se ole ulkonäöstä kiinni, vaikka varmasti elämme ulkonäkökeskeistä aikaa. Olen maanviljelijä, kroppa on töidenkin puolesta hyvässä kunnossa.

Olen miettinyt, että pitäisikö sitä ottaa osaa Maajussille morsian –ohjelmaan, jotta saisi elämäänsä jonkun kivan ihmisen. Sitä olen miettinyt, että mikä se mahtaa olla, että ei vain natsaa, vaikka talous on ok, ulkonäkö on ok, olen seurallinen, vitsikäskin jopa.

Minulla on ollut muutamia yrityksiä sen jälkeen kun jäin sinkuksi seitsemän vuotta sitten teiniaikojen suhteesta. Kyllä sieltä on parikin naista minulle ihan suoraan todennut, että kivana kaverina menettelen mutta ei oikein kipinöi muuten. Olen liian kiltti, ilmeisesti näin.

Onko se sitten tämän maailman meininki että minä tulen jäämään yksin. Sitä en tiedä mutta huonolta näyttää. Jotenkin sitä miehen pitäisi olla kunnollinen mutta liian kunnollinen ei saa olla. Pitää olla sitä haastetta. Pitää osata viedä että toinen vikisee. Niin minä sen vähän ymmärrän. Itselleni kelpaisi hyvinkin kiltti nainen, mutta jos olisi raisumpikin, niin kyllä minä perässä pysyisin. Uskollisuutta tietenkin pitää olla, en minä sitä tarkoita.

Itselläni ei ole mitään suurempia kriteerejä sille toiselle ihmiselle. Kunhan elettäisiin mukavaa ja rauhallista arkea, matkusteltaisiin joskus yhdessä. Olen siinä mielessä rauhallinen, että en ole minkään suuren intohimonkaan perässä. Minusta hyvä kaveruus on kaiken alku ja juuri, siitä syntyy myös kiintymys toiseen ihmiseen. Kiintymys on rakkautta.

Jotenkin tuntuu että ihmisillä on tänä päivänä kamalan suuria odotuksia parisuhteilta ja rakkaudelta ja elämältä yleensä. Harvoin ne täyttyvät, ainakaan täydellisesti. Ihmisiltä puuttuu arjessa onnen tunteminen, yksinkertaisista asioista nauttimisen kyky. Kai sitten pitäisi olla se leffasankari, joka ratsastaa valkoisella ratsulla ja pelaa jääkiekkoa änärissä ja on rahaa ja rikkauksia ja jumalaton seuraelämä ja mieluiten sen seuraelämän kukkona tunkiolla.

Eivät tietysti kaikki naiset ole tällaisia, en minä väitä sitä. Mutta hyvin useasti juuri se tavallinen nainen etsii jotain muuta kuin mitä minä olen.

Näillä mennään. Saa ottaa yhteyksiä toimituksen kautta.

Anonyymi kirjoitti...

Naisvarusmiesten kokemukset rikkovat pinttyneitä mielikuvia

Nuorten naisten kokemukset varusmiespalveluksen johtajakoulutuksesta poikkeavat kokonaan nuorten miesten kasvukokemuksista pojasta mieheksi.
– Tutkimuksen tuloksena muodostuneiden uratarinatyyppien mukaan nuorten naisten varusmiespalveluksen johtajakoulutuksen merkitykset muodostuvat sotilasuran tavoitteluksi, seikkailuksi, mahdollisuudeksi viettää välivuosi opinnoissa yhteiskunnallisesti hyväksytyllä tavalla tai keinoksi toteuttaa tavoitteitaan perinteisesti maskuliiniseksi mielletyllä tavalla, kuvailee Heli Häyrynen väitöstiedotteesasaan.

Hän tarkasteli tutkimuksessaan sitä, millaisia merkityksiä naiset antavat varusmiespalveluksen johtajakoulutukselle tulevan työuransa ja johtamisosaamisensa kannalta. Tutkimuksen mukaan ei ole yhtä tyypillistä ja johdonmukaista syytä hakeutua johtajakoulutukseen tai kokea sen merkitys yksilön uran kannalta.

Tutkimuksen osoittamat monipuoliset uratarinatyypit uudistavat ja vastustavat vallalla olevia mielikuvia erilaisten toimintamallien ja käyttäytymisen sopivuudesta naisille ja miehille.

Häyrynen kritisoikin perinteistä näkemystä naisille tyypillisistä toimintamalleista ja käyttäytymisestä.

– Sotilaan uraa ei nähdä naisille sopivana ja kilpailuhenkisyys, urheilullisuus ja tehokkuus näyttäytyvät maskuliinisina miesten ominaisuuksina. Tutkimuksessa asiat näyttäytyivät kuitenkin täysin eri tavalla, Häyrynen kertoo.

Kritiikin kohteena on myös aikaisemmassa uratutkimuksessa vähemmälle huomiolle jätetyt uraan vaikuttavat asiat eri elämänaluilta, kuten muun muassa ystävät, harrastukset tai perheen arvot.

– Perheen ja ystävien suhtautumisella varusmiespalvelukseen ja sen johtajakoulutukseen hakeutumiseen on huomattava merkitys siihen, miten naiset näkevät omat uramahdollisuutensa nyt ja tulevaisuudessa, Häyrynen sanoo.

Häyrysen mukaan nuoret naiset kokevat puolustusvoimien johtajakoulutuksen tarjoavan monia mahdollisuuksia uran rakentamiseen.

– Naiset ovat oivaltaneet varusmiespalveluksen johtajakoulutuksen kautta saavutettavan hyödyn oman uransa ja johtamisosaamisensa kehittämisessä.

Puolustusvoimien tavoitteiden mukaisen johtamisosaamisen lisäksi varusmiespalveluksen johtajakoulutus tuottaa kaikissa johtamisympäristöissä tarvittavaa johtamisosaamista, kuten esimerkiksi intrapersoonallisia taitoja.

– Monipuoliset itsetuntemuksen taidot hyödyttävät yksilön urakehitystä, mutta ovat myös tärkeä johtamisosaamisen alue organisaatioiden näkökulmasta toimintaympäristöissä alati tapahtuvassa muutoksessa, Häyrynen tiivistää.

KM Heli Häyrysen johtamisen väitöskirjan Sotilaita vai seikkailijoita? Varusmiespalveluksen johtajakoulutuksen merkityksiä naisille uran ja johtamisosaamisen kannalta tarkastettiin perjantai 20. lokakuuta Jyväskylän yliopistossa.

Anonyymi kirjoitti...

Pauli vietiin 16-vuotiaana koulukotiin, jossa hän hakattuna itki yksin sellissä itsensä uneen - ”Siellä tuhottiin lapsuus ja tulevaisuus”

Guzenina haluaa korvauksia koulukotien uhreille - ”Edes pieni hyvitys hirveyksistä ja traumoista”

Kiusallinen eläkekikkailu paljastui - Päivi Lipponen jätti toimitusjohtajan pestinsä Cosmopoliksessa

Anonyymi kirjoitti...

Häirintä

Anonyymi kirjoitti...

Video: Junes Lokka haastatteli hyvin syönyttä Ylen toimittelijatarta Tampereella
Video on kuvattu eilen välittömästi Tampereen mielenosoitusten jälkeen.


Toimittelijatar on kova mimmi huitomaan!

yanmaneee kirjoitti...

air jordan
nike air max 270
jordan 11
coach factory outlet
golden goose outlet
birkin bag
vans
yeezy boost 350
golden goose slide
kyrie 6

«Vanhin ‹Vanhempi   201 – 229 / 229   Uudempi› Uusin»