Miksi pysyä sinkkuna?
8. Baarissa ei joka kerta tarvitse tiskillä raottaa kukkaroa ja rahaa säästyy enemmän.ENSITREFFIEN YLEISVAIKUTELMA
9. Tutustuu uusiin kaupunginosiin herätessään juhlinnan jälkeen mielenkiintoisista paikoista.
10. On huomattavasti enemmän vastakkaisen sukupuolen edustajia ystävinä. Tosin monien nimet ovat ikuisesti hämärän peitossa.
15. On perillä kaupungin merkittävimmistä tapahtumista, kuten uusien bileravintoloiden aukeamisesta, tuoreimmista ulkomaanvahvistuksista lajissa kuin lajissa, Suomen tavoitelluimmat poikamiehet -listoista ja kaikesta muusta, mikä pitää mielen virkeänä, elämän ihanan kiinnostavana.
- Jos kundi ei ensimmäisillä treffeillä maksa ravintolalaskuasi, niin voit saman tien unohtaa hänet.
34 kommenttia:
"Jos kundi ei ensimmäisillä treffeillä maksa ravintolalaskuasi, niin voit saman tien unohtaa hänet."
Onko kenelläkään tietoa, mikä on Viivin kanta seksipalvelujen kauppaan?
No kyllä mulla ainakin on tapana jättää tarjoamatta, ellei seura miellytä.
En ihmettele että Viivi on sinkku.
Sinkusta toiseen. Uskomatonta - Susan Ruusunen: Matti pilasi elämäni, sellaisen joka minulla oli ennen suhdetta.
"Pääministeri Matti Vanhasen (kesk) oikeudessa perjantaina kohtaava Susan Ruusunen (ent. Kuronen) kertoo kokeneensa kirjakohun niin ahdistavana, että hän on joutunut turvautumaan lääkkeisiin."
Ettei vain olisi sama kohtalo kirjailijoilla yleensäkin...
"En ihmettele että Viivi on sinkku."
Avoliitossa tuon sivuston mukaan. Vai kerkeskö jo erota?
Ja tuskinpa nuo ohjeet miehiä estävät tulemasta kun aika moni tarjoaa luonnostaan sekä baarin että ruuat nnaiselle.
Mulla on vähän erilainen lista sinkkuuden hyvistä puolista. Tosin tuossa sinkku-termillä käsitetään jonkinlaista riehakkaan poikamiehen tai -naisen elämää mitä ilmeisimmin, eikä ATM-elämää oteta huomioon.
Saati ihmisiä, jotka ovat jättäytyneet pelistä pois, koska pelinappulat ovat mätiä.
Mun nähdäkseni yksinolo hyödyttää monella tavalla..
1) Voi löytää AIDON elämänilon (sensijaan että etsii iloa aina jostain ulkoisesta, kuten ihmissuhteesta, voi löytää sen itsetutkiskelun ja syvällisen sisäisen työskentelyn avulla, ja täten voi hyljätä kaikenlaisen pyrkimisen ja löytää onnellisuuden pelkästä olemisesta, ilman mitään tavoittelua - vaikkapa vain puiden huojuntaa katselemalla tms. jne. Onnellisin ei ole se, jolla on paljon, vaan joka on tyytyväinen siihen, mitä hänellä on.)
2) Voi 'joutua' kokemaan, työstämään ja kohtaamaan omia pelkojaan, egon luomia harhoja, sisäisiä tarpeitaan jne. ja siten oppia paljon omasta itsestään, ja lopulta saavuttaa kyvyn ymmärtää itseään. Tämä ei onnistu ihmissuhteiden hälinässä, jossa keskittyminen on aina kohdistunut johonkuhun muuhun kuin omaan itseen. (tosin ero ja sydänsuru ovat hyviä mahdollisuuksia tähän, jos niitä ei haaskata hyppäämällä heti toiseen suhteeseen - tosin miehillä ei yleensä ole tätä pelkoa)
3) Voi siis kehittyä ihmisenä ja sieluna, ja ymmärtää elämän yksinkertaisuuden; ehkäpä emme tarvitse 56-tuumaista plasma-HDTV:tä surround-kotiteatterikaiuttimilla ja kalliilla subwooferilla varustettuna, ehkäpä metsässä kävely tuottaakin enemmän iloa kuin surkean nykyelokuvan katsominen moisilla laitteilla. Sama koskee myös lapsia, vaimoa, seksiä, jne.. seksi on lopultakin ruoankaltainen häiritsevä ja ohimenevä tarve, joka on huono pohja elämälle, ja jolle ei sovi antaa liikaa valtaa tai merkitystä elämässä - senkus runksauttaa sen häiriötekijän pois taas vähäksi aikaa, ja jatkaa olennaisia asioita.
4) On omaa rauhaa, omaa aikaa, ja tilaisuus ajatella ja pohtia. (Monet eivät ajattele eivätkä pohdi kovinkaan paljon juuri mitään arkipäivän yläpuolella lilluvia asioita, mikä on melkoinen tragedia, sillä juuri tämä seikka on johtamassa ihmiskunnan tuhoon)
5) Vaatimukset ja velvollisuudet ovat pieniä, ja ne voi helposti minimoida, kun ei tarvitse joka hiton käänteessä olla ottamassa toista huomioon (ja kärsiä kun se toinen ei otakaan itseä kaikessa huomioon).
6) On oman elämänsä valtias, ja voi käyttää elämänsä siihen, mihin itse haluaa sensijaan että käyttäisi 99% siitä siihen, mihin pomo tai vaimo, lapset tai vaimon kaverit haluavat. Vaikkapa tietokoneisiin, luomiseen, matkailuun, luontokävelyihin, martial artseihin, löhöilyyn, tähtien tutkimiseen, valokuvaamiseen, yhteisiin projekteihin ystävien kanssa, itsensä kehittämiseen meditaatiolla, QiGongilla, Tai Chillä, jne. tms.. käytännössä suurin osa tällaisesta olisi mahdotonta parisuhteessa.
7) Edelliseen liittyen - voi ITSE päättää oman aikataulunsa - milloin käyn kaupassa, milloin käyn paskalla (ja vessa on aina vapaa :)), milloin vien koiran ulos, milloin roskat, milloin istun parvekkeella ja unelmoin, milloin käyn hölkkälenkillä pururadalla, milloin syön, milloin katselen elokuvia, milloin chattailen, milloin kirjoittelen ihmissuhteet-blogiin.. :) Kukaan ei ole vääntämässä aikataulua erilaiseksi kuin itse haluaa, vaan tässäkin saa itse tehdä asiat juuri silloin kun katsoo hyväksi. Paljon harmonisempaa ja vähemmän hektistä elämää.
8) Omille projekteille on rutosti aikaa ja tilaisuutta, sensijaan että joutuisi tyytymään muutaman kerran vuodessa kymmenen minuutin sessioon pykertämisessä.
9) Voi syödä mitä huvittaa, olla vaikka vegaani, ilman että joutuu kuuntelemaan mitään kitinää tai yököttymään ajatuksesta että siinä sitä on taas mun kattilassa keitetty jotain iljettävää lihaskastiketta. Jos jotain klähmää jossain on, voi aina olla huoleti, sillä se on taatusti itseaiheutettua möhnää ja siten ihan turvallista. :)
10) Voi tutustua itseensä (liittyy joihinkin aiempiin kohtiin), ja löytää oman itsensä ihmeellisyyden ja aarteen, ja ymmärtää, miten hyvää seuraa itselleen voikin olla, ja miten ihmeellinen olento lopulta on. Kun kaikki pinnallinen kuona on poistunut, eikä kukaan ole koko ajan marmattamassa tiskeistä tai vaipanvaihdosta, voi uppoutua syvemmälle itsensä tutkimiseen kunnes löytää jotain niin suurenmoista, että säälii kaikkia niitä, jotka eivät parisuhteen vuoksi voi tätä ennen kuolemaansa löytää. Eikä ikinä enää haluaisi vaihtaa sitä edes maailman ihanimpaan parisuhteeseen, sillä parisuhteet tulevat ja menevät (viimeistään kuolemassa tulee ero yleensä, tai sitten kuoleman jälkeen jossain vaiheessa), mutta itsensä seurassa on oltava 24H vuorokaudessa, 7 päivää viikossa, 52 viikkoa vuodessa (jos oikein muistan :)), ja koko lopun ikuisuutta.. niinpä on järjetöntä jättää itsensä vieraaksi itsellensä, koska sen vieraan kanssa on kuitenkin tultava toimeen koko ikuisuuden ajan - yhtä hyvin siihen voi tutustua ja iloita tästä hyvästä seurasta.
Kuten usein sanotaan, monet pelkäävät yksinoloa siksi, että tietävät joutuvansa huonoon seuraan..
- Vortac
p.s. lista ei ole täydellinen, se koostuu vain niistä asioista jotka juuri nyt tulivat hetimiten mieleen. Varmasti myöhemmin plätkäytän käteni otsaan tajuten, että jätin pois jotain varsin olennaista. Mutta such is life..
"Pääministeri Matti Vanhasen (kesk) oikeudessa perjantaina kohtaava Susan Ruusunen (ent. Kuronen) kertoo kokeneensa kirjakohun niin ahdistavana, että hän on joutunut turvautumaan lääkkeisiin."
Siis ei jumalauta - onko tämä nainen ihan tosissaan?! Olisko sitten vaikka kannattanut jättää väliin koko kirjan kirjoittaminen, vai onko joku oikeasti noin kirosanan tyhmä, ettei tajua että moinen roskatekele todellakin voi aiheuttaa kohun! Ja että kukas muu siitä vastuun kantaa kuin kirjoittaja itse!
- Älkääkä nyt ainakaan sanoko että tämä homsantuu on haastanut Vanhasen vielä oikeuteenkin ihan itse kirjoittamansa kirjan takia??
"Joutunut turvautumaan lääkkeisiin"... Ja Vanhasellehan ei tietenkään ole kirjasta (ja koko muijasta) koitunut mitään haittaa, päinvastoin!
Ja Vortac, sinkkulistasi on kuin oma kirjoittamani, enkä voi kuin yhtyä näkemyksiisi :) Kiitos!
Oma "lista"
1) Itsenäinen oleskelu on tärkeää kohtuullisissa annoksissa, mutta käy tylsäksi jos sitä harrastaa liikaa.
2) Edellinen johtuu siitä, että kaipaa monipuolista toimintaa elämäänsä: joskus katsoo jonkun leffan siitä omasta 56" HD-telkkarista valiten leffan mielentilansa mukaan, joskus urheilee, joskus viettää aikaa kavereiden kanssa, joskus viettää aikaa se rakas kainalossa, joskus matkustelee, joskus istuu koneen ääressä askarrellen jotain turhaa, joskus on töissä joissa on velvollisuuksia...
3) Elämään saa monipuolisuutta rahalla. Raha itsessään on vain paperia joka odottaa käyttöä, mutta järkevästi käytettynä tuo paljon erilaisia yksityiskohtia elämäänsä. Edellisessä kohdassa matkustelu ja HD-telkkari tulevat vain tienaamalla rahaa jostain. Hyvin iso osa elämän pienistä ja vähän isommista iloista tulee kuitenkin jollain muulla tavalla kuin rahalla.
4) Kohdan 2 asioilla on kuitenkin painokertoimensa, ja työ/opiskelu, nainen, kaverit ja harrastukset kuuluvat neljän tärkeimmän piiriin. On vaikeaa olla tyytyväinen elämäänsä jos noista esimerkiksi vain kaksi asiaa ovat kunnossa. Ei tässä nyt mitään täydellistä elämää haeta.
Tuokin oli aikalailla improvisoitu lista, ja siitä varmaan puuttuu jotain.
Viivin sivuihin liittyen: Iso plussa tuosta laajasta miesten kategorisoinnista (ei kuitenkaan niistä yksityiskohdista), feministeille ja isolle osalle tänne kirjoittavista tuntuu olevan vaikeuksia jo kolmen eri kategorian muodostamisessa.
"Matti pilasi elämäni, sellaisen joka minulla oli ennen suhdetta, Ruusunen sanoo Seiskassa."
Onko tämä joku vitsi? Ensin Susan kirjoittaa entisestä suhteesta Vanhasen ajatuksista välittämättä kirjan (julkisuustempaus?), sitten valittaa että sen tuoma julkisuus ja Matin reaktiot eivät olekaan yhtä kehua. Julkisuus tuo vastuuta, ja nyt Susan ainakin oppii sen.
Susan Ruusunen, ex Kuronen... ääh. Eivät sanat riitä kuvaamaan.
- Jos kundi ei ensimmäisillä treffeillä maksa ravintolalaskuasi, niin voit saman tien unohtaa hänet.
Joka pillu on kaupan, vain hintaa haarukoidaan.
Susan Ruusunen, ex Kuronen... ääh. Eivät sanat riitä kuvaamaan.
Kyllä riittävät: "normaali, lajityypillisesti käyttäytyvä suomalainen nainen". Siinä on ihan riittävästi kuvausta.
"Olisko sitten vaikka kannattanut jättää väliin koko kirjan kirjoittaminen, vai onko joku oikeasti noin kirosanan tyhmä, ettei tajua että moinen roskatekele todellakin voi aiheuttaa kohun! Ja että kukas muu siitä vastuun kantaa kuin kirjoittaja itse!"
Eikös tämä prinsessa Ruusunen nyt kovin katunut koko kirjan kirjoittamista? Mikäli ymmärsin oikein, hän vetoaa jonkin sortin tilapäiseen mielenhäiriöön.
Ehkäpä Kuronen olisi jättänyt kirjansa kirjoittamatta, jos hän vain olisi ottanut lääkärin määräämät lääkkeet säännöllisesti.
Nyt kävi näin, ja tilanteen korjaamiseksi tarvitaan tietenkin toisenlaisia lääkkeitä.
viivin sinkku-höpinöistä: "15. On perillä /.../ Suomen tavoitelluimmat poikamiehet -listoista"
totta, täälläkin miehet ovat katkeran selvillä siitä ketkä miehet saavat naista aina halutessaan.
muistakaahan, että tuo tieto "pitää mielen virkeänä, elämän ihanan kiinnostavana". :q
lista ei ole täydellinen, se koostuu vain niistä asioista jotka juuri nyt tulivat hetimiten mieleen. Varmasti myöhemmin plätkäytän käteni otsaan tajuten, että jätin pois jotain varsin olennaista. Mutta such is life..
Ainoa olennainen, mitä unohdit, on se, että nuoret miehet tulisi kasvattaa olemaan häpeämättä runkkaamistaan ja pornon katseluaan. Näin he voivat elää täyttä elämää yksinkin ahdistumatta siitä, etteivät saa naista. Itse asiassa koulussa pitäisi olla erilliset sukupuolivalistustunnit pojille, joiden aikana katseltaisiin pornolehtiä ja kuvailtaisiin runkkaamisen ihanuutta. Samalla poikien päähän iskostettaisiin, että sellainen tyttö, joka kitisee pojan pornoharrastuksista, ei ole nainen eikä mikään eikä ansaitse poikaystävää, rakkautta, seksiä eikä mitään.
Panu: Olet oikeassa (niinkuin oikeastaan aina näistä asioista puhuessasi). Tosin ajattelin listaa hivenen erilaisesta perspektiivistä kuin siitä, että miten ihmiset kasvatetaan - lähinnä ajattelin siitä mitä hyötyjä voi yksilölle olla viettää aikaa oman itsensä kanssa ilman parisuhteen tai perheen häiritsevää hälinää ja kitinää.
Toki yhteiskuntakin häiritsee ja kitisee ja valittaa ja itseasiassa koettaa aivopestä ihmisiä (miehiä) ajattelemaan tietyllä tavalla, ja jos eivät ajattele, heitä rangaistaan. Ihan esimerkkinä nykyisin toimeentulotukea saadakseen täytyy olla "aito aikomus" työllistää itsensä jotenkin tai mennä koulutukseen. Aikomus on ajatus, ja näinollen ihmisten (miesten) ajatuksia nykyisin kontrolloidaan ihan viralliselta taholta. Luulenpa, että naisille ei tällaisista kitistä, sanotaanpahan ehkä vaan että hanki rikas aviomies (jolla on aito aikomus jne.), niin kyllä se siitä..
Niin että olet kyllä oikeassa, tuo on tärkeä asia opettaa nuorille miehille ja pojille, että heidän seksuaalisuutensa ja runksauttelu on täysin normaalia ja ok puuhaa, josta ei tule kokea mitään häpeää tai syyllisyyttä.
Mutta kyllä huolestuttaa, kun tätä yhteiskuntaa tarkastelee eri puolilta eri näkökulmista - miesten asema ja oikeudet tuntuvat huononevan eksponentiaalista tahtia, voi melkein nähdä kun kaikki miesten oikeudet ikäänkuin feidaavat (en tiedä suomenkielistä sanaa; olisiko 'häivyttyvät'?) läpinäkyvyyden kautta olemattomuuteen..
- Vortac
Susan Ruusunen poliisille: Kustantaja painosti
Syyllinen onkin siis kustantaja, prinsessa Ruusunen on itse vain viaton uhri, jota pahat miehet ovat käyttäneet hyväkseen. Kuinka yllättävää.
Vortac hei, tällaisen ikisinkun näkökulmasta listasi on hivenen kummallinen. Linker jo tarttui muutamaan kohtaan, enkä itse sitten näe tarpeelliseksi ruotia tarkemmin, mutta herää kysymys, että kuinka helvetin huonoissa suhteissa olet ollut, kun noin pahasti olet niistä traumatisoitunut? Siis kun sinulla tuntuu olevan suuri tarve tuoda julki sitä, miten muut elävät jotenkin epätodesti - mutta sinä näet nykyään harhan taakse. Eikö kaikki se energia, mitä et enää uhraa parisuhteeseen tai markkinaleikkiin, kannattaisi soveltaa johonkin sellaiseen kivaan ja luovaan, mitä listallasi vähän onkin, eikä muille paasaamiseen? Pidän kyllä jutuistasi, eli en nyt vain halua syytellä. Mutta tuossa tuntuu olevan jokin ristiriita. (Minkä lisäksi minua tietty nyppii erityisesti se, että kovasti tahtoisin siihen tilanteeseen itse, jossa päästä oppimaan ihmisistä ja suhteista. Sanoit että "ei tarvitse joka hiton käänteessä olla ottamassa toista huomioon". Eikös se ole kuitenkin SE syy, miksi ylipäätänsä ollaan yhdessä? Jotenkin kummaa katsoa se miinukseksi.)
PS: Mitä tulee lihansyöjätyttöihin, vieläkö sellaisia on jossain?-) Pyörin kait niin paljon hörhöjen hippien keskuudessa, joista liki jokainen on vegaani, että sitä kaipaisi jo normaalimpaa kanssakäymistä. LIHAN ÄÄRELLÄ.
Lista ei kerro suhteista tai traumoista, vaan yksinolon hyvistä puolista. Nämä jutut olet itse tähän heijastanut.
Yksinolo todella ON ihanaa. Ja koetin lähinnä verrata yksinoloa keskiverron parisuhteen huonoihin ja häiritseviin puoliin. Ehkä jotkut tykkäävät tällaisesta häirinnästä ja pitävät sitä normaalina ja hyvänä juttuna, tai pienenä hintana siitä että saa kokea perhe'onnea' tai hyvää seksiä (sikäli ja niinkauan kuin eukko sellasta avioliitossa jakaa), mutta jos kattelet ympärillesi, eivät miehet parisuhteissa kovin onnellisia pohjimmiltaan ole, ennemminkin alistuneita, väsyneitä ja jotenkin toivottomia siihen, kun ei ole koskaan omaa rauhaa.
Koetin näitä vertauksia käyttämällä lähinnä tuoda pointtiani paremmin esiin, olisin toki voinut tehdä listan täysin ilman tällaisia vertauksia, mutta tällainen vastakkainasettelu kärjistää pointtia ja tuo sitä paremmin esille.
Itse pointtien olennaiset ytimet pitävät joka tapauksessa paikkansa, elipä kuka tahansa miten 'onnellisessa' parisuhteessa hyvänsä. (onnea ei voi koskaan löytää parisuhteesta, ainoastaan omasta itsestä - moni ei vaan ole oivaltanut tätä, koska tuota "voit olla onnellinen vain parisuhteessa"-mantraa ollaan hoettu niin kauan kuin media on osattu valjastaa massojen manipulointiin, alkaen lasten saduista, jotka aina päättyvät "ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti".. melkoista aivopesua jo pienestä pitäen.
'Onnellisen' (käytän lainausmerkkejä, sillä fyysisellä tasolla ei käytännössä voi elää onnellisena ennen pysyvää valaistumista, ainakaan tällä planeetalla) elämän välttämätön ja väistämätön edellytys on syvällinen tutustuminen omaan itseen. Jotta parisuhteessa voisi elää 'onnellisena', täytyy osata elää yksin 'onnellisena' ensin. Kun olet saavuttanut 'onnellisuuden' olotilan (itsetutkiskelun jne. avulla), on samantekevää, minkälaisissa sosiaalisissa suhteissa sen jälkeen elät - parisuhteessa, irtosuhteissa, täysin yksin, pelkästään ystävien ja perheen seurassa, .. sillä ei ole merkitystä, sillä silloin voit aina elää 'onnellisena'.
Mutta ilman tätä itsestä löydettyä 'onnea', et voi koskaan elää 'onnellisena', olipa minkälainen parisuhde hyvänsä. Onnen avain siis ei ole seksikäs posliinipillu tai oma talo, avioliitto ja 2 kersaa, vaan tutustuminen omaan itseen. Muista vanha sanonta, "Jokainen on oman onnensa seppä".
Sanonta ei mene, että "Jokainen voi löytää onnen ainoastaan ihmissuhteessa".
Mieti sitä. (sulla tuntuu olevan voimakas halu kieltää tämä perustotuus - johtuisiko siitä, että syvimmilläsi tiedät itsekin sen olevan totta, mutta pelästyt ajatusta ja kauhistut, ja koetat sitten argumentoida sen kumoon kihisemällä minulle, että yksinolon on aina kaikille pakko olla pelkkää kurjuutta, vain siksi, koska et ole itse suostunut tutustumaan omaan itseesi ja poistamaan tuskaa, joka, kuten voit huomata, ei koskaan johtunutkaan yksinolosta, vaan siitä että olit pysynyt vieraana itsellesi)
Tämä lista ei siis mitenkään liity omiin menneisiin tai nykyisiin ihmissuhteisiini millään tavoin, vaan kyse on laajemmista asioista ja perspektiivistä, jonka avulla koetan kertoa omakohtaisesti löytämääni totuutta (joka on tosin kliseen kuuloinen, ennenkuin sen itse löytää todeksi) yksinolon ihanuus-mahdollisuudesta. Voit toki hukata tämän mahdollisuuden jos haluat, mutta ainakin sulla ON mahdollisuus tutustua itseesi. Jos et halua, niin pilaat ainoan mahdollisuutesi onneen. Sitten jos joskus saatkin parisuhteen, et tule olemaan siinä tyytyväinen, koska se ei tuonutkaan sitä onnea, jonka sen odotit tuovan.. mutta ehkäpä olet sitten pelokas, että jos parisuhde loppuu, menee viimeinenkin mahdollisuus onneen, ja sitten roikut siinä kuin nahkiainen kalanraadossa, tehden elämästäsi stressiä ja helvettiä kunnes akka lähtee vieden sulta kaiken mitä omistat ja lapsesi, jonka olet sillävälin ehtinyt akan kanssa tehdä (ja jonka oikea isä et kuitenkaan ole).. sanoisin, että siinä vaiheessa voi ottaa pattiin, jos et ole käyttänyt yksinolon tarjoamia mahdollisuuksia tutustua itseesi ja löytää ainoa oikea 'onni', joka löydettävissä on.
Mutta sellasta se on, minä voin vain neuvoa, en pakottaa tai painostaa .. valinta on omasi - jotenkin on vain traagisen surullista, miten aina ponnahdat jyrkkään vastarintaan, kun hehkutan yksinolon ihanuutta. En suinkaan ole sitä mieltä että minä olen vain niin erikoisen ihana sielu, että viihdyn sen takia itseni kanssa, vaan että KAIKKI pohjimmiltaan ovat varsin viihdyttäviä ja ihania sieluja, kunhan todella, TODELLA tutustuvat itseensä. Kaikissa nimittäin on olemassa aitoa hyvyyttä kaiken kuonan alla. Jopa änkyrimmissä feministeissä.
- Vortac
"Joka hiton käänne" .. takerruit hivenen enemmän sanoihin kuin itse ajatukseen. No, ajatuksia on mahdotonta muuttaa sanoiksi, joten tällaisia väärinkäsityksiä tietenkin ilmenee.
Tällä tarkoitin lähinnä sitä, että on kuin olisit 24H valvonnan alaisuudessa, kun alkuhuuma on mennyt ohi, ja haluaisit tehdä omiakin juttuja, niin se on melkoinen lisärasite muistaa jokaikisen pienenkin asian kohdalla miettiä koko juttu sen kannalta läpi, että miten se mahdollisesti sopii toiselle ja vaikuttaa toiseen, SEN SIJAAN, että voit vaan tehdä sen ja se siitä.
Tarkotan, että 'wash+go' on silloin mahdotonta monessa sellaisessa asiassa, jossa se aiemmin on ollut normi. Jos haluat vaikka tehdä nälkääsi voileivän keskellä yötä, se onnistuu yksinolossa ilman mitään ongelmia.
Mutta koetapa vaikka miettiä, miten monta eri asiaa voit joutua pahimmassa tapauksessa miettimään parisuhteessa eläessäsi tällaisen halun yllättäessä ..
Eipä silti, kyllähän parisuhteet mainioita luonteen koulijoita ovat, sekä opettavaisia monella tavalla. Mutta eivät ne kyllä mitään paratiiseja ole, ainakaan ihmisille, jotka eivät tunne itseään. Se, joka muuta kuvittelee, huijaa itseään pahasti ja uskoo mayaan sokeasti..
Tässä on ikäänkuin kyse siitä, että himoat kovasti huumekasvia, koska se näyttää kauniilta, ja kaikissa elokuvissa ja saduissakin sitä syömällä saavuttaa ikuisen onnen. Kukaan ei vaan kerro, minkälainen 'kankkunen' siitä tulee kun se huumaava vaikutus loppuu.. ja sitten kun siihen herää, onkin liian myöhäistä, silloin on jo vankina. Moni katuu lastenhankkimistaan ja naimisiin menoaan, mutta tuntee olevansa voimaton tekemään asialle yhtään mitään enää, koska on jo liian myöhäistä - havahtuminen tapahtui vasta kun point of no return oli jo ohitettu.
Tässä tilanteessa siis koetan varoittaa sua, ja kertoa vaikutuksista ja siitä miten todennäköisesti käy, jne.. mutta olet niin huumekasvin pauloissa ja janoat sitä niin paljon, että olet sokea ja kuuro varoitusten viisaille äänille, ja näinollen ainoa tapa oppia elämän kitkerä totuus tästä asiasta ehkä on sitten se, että päädyt tuota kasvia maistamaan..
Mutta elä hyvä veikkonen sitten tule sanomaan, että mikset varoittanut. Minä olen työni tehnyt, loput on sun ja kohtalosi huomassa.. :)
Ainiin ja mitä linkerin sepustuksiin tulee, hän ei kuulu lukemieni kirjoittajien listaan, joten en voisi vähempää välittää siitä mitä hänellä on sanottavana.
Tympeä; onko sun muuten TODELLA mahdotonta kuvitella, että yksinolo voi olla ihanaa ja parempaa kuin parisuhde koskaan? Oletko todella 'ostanut' kaiken sen massojen manipulointiin tarkoitetun sanoman ihmissuhteen autuaaksitekevästä vaikutuksesta todellisuutena, ilmiselvän illuusion sijasta?
Puhut aina niin jyrkästi yksinoloa vastaan, mä taas koetan hehkuttaa sen ihanuutta.. en tunne yhtäkään valaistunutta, joka olisi sitä mieltä ettei voisi olla onnellinen ilman parisuhdetta.
- Vortac
Tympis - ja tuo mitä sanot lihasta on todella kuvottavaa. Tajuatko, että kyse on toisen, elävän ja tuntevan olennon surmatusta ja verisestä kehosta revityistä, kauhulla ja tuskalla kyllästetyistä LIHAKSISTA? Sellasen syöminen on todella vahingollista ihmiskehoille, jo pelkästään tuon kauhun ja tuskan takia, jota 'liha' säteilee, sillä yksikään eläin ei suostu vapaaehtoisesti teurastettavaksi.
Mutta kyllä, näitäkin julmia lutkia esiintyy hyvin taajaan. Ja kyllä, heilläkin on yhtä naurunsekainen halveksunta eettisesti korrektia ruokaa mieluummin syömään pyrkiviä ihmisiä kohtaan. Mutta se kai on julmurien luonne; niitä halveksitaan, jotka eivät ole yhtä julmia kuin itse.
Tosin halveksunta on tietenkin molemminpuolista; kukapa eläimiä säälivä ihminen voisi kunnioittaa ihmistä, joka mielellään tukee eläinten veristä elävältä silpomista ravinnoksi? Tulee mieleen vertaimevät vampyyrit - eivät tällaiset ihmiset kovin kaukana sellasesta ole, sillä vertahan joudutaan aina vuodattamaan, jotta nämä ihmiset saavat murhatut raatonsa tunkea pötsiinsä verisuonia tukkimaan ja oloa huonontamaan. Ettei sun pahan olosi syy olisikin tämä, eikä mikään yksinolo, joka on pelkästään ihana kokemus, jos sille antaa mahdollisuuden sellainen olla.
Katsos, jos PÄÄTÄT, että yksinolo on kauheaa (ja massa-laumasielut aina tekevät näin, sillä se on 'yleisesti hyväksytty normi'), niin tietenkin se silloin sitä on. Jos päätätkin tutkia, voisiko siitä saada iloa irti, vain silloin sulla on mahdollisuus niin tehdä.
- Vortac
Vortac kirjoitteli (taas turhauttavan pitkästi, graah ;)
"Onnen avain siis ei ole seksikäs posliinipillu tai oma talo, avioliitto ja 2 kersaa, vaan tutustuminen omaan itseen."
En sinänsä mitenkään vastusta "onni löytyy (vain) itsestä" -filosofiaa, mutta on niin turhauttavaa, että ne, jotka uskovat tuon saavuttaneensa, alkavat pilkata niitä, jotka eivät vielä niin pitkällä ole. Ja näin esimerkkinä seksikäs posliinipillu olisi varmasti kehittävämpi tuttavuus kuin oma vanha käsi.
"Sitten jos joskus saatkin parisuhteen, et tule olemaan siinä tyytyväinen, koska se ei tuonutkaan sitä onnea, jonka sen odotit tuovan."
Kyllä se toisi onnen. Pääsisin oppimaan sellaisia asioita joista olen jäänyt täysin paitsi. Muita ihmisiä käytetään peileinä, tiedätkös?
"ehkäpä olet sitten pelokas, että jos parisuhde loppuu, menee viimeinenkin mahdollisuus onneen, ja sitten roikut siinä kuin nahkiainen kalanraadossa, tehden elämästäsi stressiä ja helvettiä kunnes akka lähtee"
Näen asian niin, että jos joskus todella löytäisin jonkun, voisin löytää toisenkin. Ja jos kaksi, niin varmasti kolmannen. Neljännen. Viidennen. Ja niin monennen kunnes koen oppineeni tarpeeksi. Tuollainen takertuminen ei siis tule mitenkään kysymykseen.
Muuten, jos vielä jatkossa kirjoittelet juuri minulle, mainitse se vaikka heti viestin alussa. Nimittäin ensimmäisessä vastauksessa se ei käynyt selvästi ilmi, ja siitä tuli siksi vähän kumma olo. Mutta jatketaan...
"Jos haluat vaikka tehdä nälkääsi voileivän keskellä yötä, se onnistuu yksinolossa ilman mitään ongelmia. Mutta koetapa vaikka miettiä, miten monta eri asiaa voit joutua pahimmassa tapauksessa miettimään parisuhteessa eläessäsi tällaisen halun yllättäessä."
Nyt tarvitsen sinun apuasi. Mitä kaikkea muka joutuisin miettimään? Oletetaanko että tyttöni on nukkumassa vaiko hereillä? Ja jos vaikka jälkimmäinenkin, mitä hän siitä välittäisi, mitä syön, milloin, miksi?
"Tässä on ikäänkuin kyse siitä, että himoat kovasti huumekasvia, koska se näyttää kauniilta, ja kaikissa elokuvissa ja saduissakin sitä syömällä saavuttaa ikuisen onnen."
Pidän "huumekasvin syömistä", kuten tässä asian esität, normaalina. Ja haluan oppia normaaliksi. Siispä se todellakin olisi valintani, myös mahdollisista kielteisistä puolista huolimatta. Tai juuri niiden vuoksi. (Ja kyllä, olen altistanut itseäni eräille asioille, joista en ole ajatellut pitäväni, enkä pidä edelleenkään, ne nyt koettuani. Mutta olen kyllä oppinut matkalla jotain.)
"Moni katuu lastenhankkimistaan ja naimisiin menoaan, mutta tuntee olevansa voimaton tekemään asialle yhtään mitään enää, koska on jo liian myöhäistä - havahtuminen tapahtui vasta kun point of no return oli jo ohitettu."
Tuollaiset ihmiset ovat kyllä säälittäviä, olen samaa mieltä.
"Ainiin ja mitä linkerin sepustuksiin tulee, hän ei kuulu lukemieni kirjoittajien listaan, joten en voisi vähempää välittää siitä mitä hänellä on sanottavana."
Nooh, lue tai ole lukematta. Eniten hallaa taitaa tehdä se, että julistat tuollaista. En itsekään pidä eräistä kirjoittajista, mutta en jaksa mylviä siitä, se ei yksinkertaisesti auta mihinkään.
"Tympeä; onko sun muuten TODELLA mahdotonta kuvitella, että yksinolo voi olla ihanaa ja parempaa kuin parisuhde koskaan? Oletko todella 'ostanut' kaiken sen massojen manipulointiin tarkoitetun sanoman ihmissuhteen autuaaksitekevästä vaikutuksesta todellisuutena, ilmiselvän illuusion sijasta?"
Ei sitä sinänsä ole mahdotonta kuvitella. Mutta se on, että tällaisenaan, yksinäisyydessä tiristen, voisin kehittyä mihinkään. Tarvitsen tietyt kokemukset kasvaakseni.
Muuten, ituhippien lisäksi tunnen joitakuita nörttejä, luonnollisesti. Ja sellaisia jopa, jotka eivät ollenkaan tajua tuskastua yksinäisyydestään, eivät koskaan ole niin tehneet. Naiset eivät ole lainkaan kiinnostaneet. He elävät täysin itselleen, mukamas, hedonistisesti hankkien uutta tietokonerautaa ja jäpättäen siihen liittyvää paskaa. Pitäisitköhän sinä Vortac sitten heitäkään kauhean auvoisesti elävinä? Ovat yksin - mutta erittäin reippaasti materiaan kahlittuja...
Ja mitä tulee eläintensyöntiin, olisi ihan mielenkiintoista käydä teurastamossa tutustumassa meininkiin.
Pääministerin morsian -kirjan kustantaja: Susan Ruusunen halusi viestit kirjaan
"Ojanen kiistää ohjanneensa kirjan tekoa ja loppulausunnossaan myös painostaneensa Kurosta tekstiviestien laittamiseen kirjaan.
- Asetelma oli pikemminkin päinvastainen, hän totesi."
TN: "(Minkä lisäksi minua tietty nyppii erityisesti se, että kovasti tahtoisin siihen tilanteeseen itse, jossa päästä oppimaan ihmisistä ja suhteista."
Tämän vuoksi muiden, jutut kokeneiden antamat neuvot tyyliin "se on ihan kauheaa, ei kannata", eivät pääsääntöisesti toimi tai auta. Henkilön on päästävä itse kokemaan asiat uskoakseen niiden olevan, mitä niiden sanotaan olevan - tai todetakseen, että ne eivät olleetkaan sitä.
Ja varsinkaan neuvot "tee, kuten minä sanon äläkä, kuten minä tein", eivät toimi.
Täytyy yrittää pitää mielessä...
"PS: Mitä tulee lihansyöjätyttöihin, vieläkö sellaisia on jossain?-) Pyörin kait niin paljon hörhöjen hippien keskuudessa, joista liki jokainen on vegaani, että sitä kaipaisi jo normaalimpaa kanssakäymistä. LIHAN ÄÄRELLÄ."
Minä en tunne ainuttakaan vegaania ja kasvissyöjiäkin vain pari. Enemmistö syö edelleen lihaa. :)
Pyörit kyllä TOSI hippipiireissä, jos siellä ei juuri kukaan syö edes maitotuotteita. :D
"Nyt tarvitsen sinun apuasi. Mitä kaikkea muka joutuisin miettimään? Oletetaanko että tyttöni on nukkumassa vaiko hereillä? Ja jos vaikka jälkimmäinenkin, mitä hän siitä välittäisi, mitä syön, milloin, miksi?"
Tää on hyvä kysymys. Meikä on vääntänyt kokonaisia aterioita miehen nukkuessa ja mies nassuttanut lämmittämäänsä pitsaa, leipää tai mitä lie, kun minä tuhisen unten mailla. Tietysti, jos kyseessä on yksiö, se voi olla hankalampaa, mutta vähänkään isommissa kämpissä keittiö ja makuuhuone ovat erillään.
On toki totta, että suhde rajoittaa joitain asioita. VAstaavasti se taas sitten antaa mahdollisuuden tehdä asioita ja tuntea tunteita, joita ei yksin voi tuntea. Kukin lienee vapaa päättämään, kumpi rajoitteita ja vapauksia arvostaa enemmän ja kumpien kanssa haluaa elää. :)
"Tuollaiset ihmiset ovat kyllä säälittäviä, olen samaa mieltä."
Ehkä naimisiinmenon kannalta, mutta entäs lasten? En itse näe mitään säälittävää siinä, että vaikka katuisi lasten hankintaa, ei yritä liueta paikalta vaan hoitaa lapset täysi-ikäisiksi ja sitten tekee jotain. Kyseessä on siinä tapauksessa nimittäin myös lasten elämä enkä näe säälittävänä sitä, ettei lähde pilaamaan lasten elämää omien mielihalujensa vuoksi.
"Ja mitä tulee eläintensyöntiin, olisi ihan mielenkiintoista käydä teurastamossa tutustumassa meininkiin."
Minulla ei olisi mitään ongelmaa teurastaa ja paloitella ruokaani itse, jos se olisi välttämätöntä ja joku opettaisi. Ei sukulaisillanikaan ole enkä koe olevani heitä hienompi.
Vortac: "Ja kyllä, heilläkin on yhtä naurunsekainen halveksunta eettisesti korrektia ruokaa mieluummin syömään pyrkiviä ihmisiä kohtaan. "
Joillain on, joillain ei. Jos minä "naurunsekaisesti halveksisin" kasvissyöjätuttujani, en varmaan suostuisi aina laittamaan heille maukkaita kasvisruokia - tai vähintäänkin laittaisin niihin ruokiin lihamurusia. ;) Juu, en laita, ei hätää.
"Tosin halveksunta on tietenkin molemminpuolista; kukapa eläimiä säälivä ihminen voisi kunnioittaa ihmistä, joka mielellään tukee eläinten veristä elävältä silpomista ravinnoksi? "
Tämän asenteen vuoksi en tykkääkään osasta kasvissyöjistä... Mutta onneksi kaikki eivät ajattele noin, kummaltakaan puolelta. Me muilla tavoin ajattelevat voimme kaveerata keskenämme sillä välin, kun te muut keskitytte inhoamaan toisianne ja meitä. :)
Arawn kirjoitti:
"Pyörit kyllä TOSI hippipiireissä, jos siellä ei juuri kukaan syö edes maitotuotteita. :D"
Niinpä. Mutta jotenkin olen ajautunut tuollaisten kanssa yhteyteen. Enkä voi heidän kanssaan syödä itse oikein mitään, kun lihan tuominen pöytään kuulemma etoo heitä ja maitokin epäeettistä... Olisi kyllä NIIN siistiä päästä normaalimpiin piireihin. (Mutta toisaalta se taas olisi epänormaalia, että joku tyttö - peräti normaali sellainen - tykästyisi muhun, joten en keksi, minne suunnata! Parempi kait vain nyhjöttää sitten kotona...)
Siistiä? Ennemminkin veristä ja likaista. Normaaleihin piireihin? Normaalia on se, että eläimet silvotaan väkivaltaisesti, kivuliaasti ja elävältä palasiksi jotta sitten voidaan syödä nämä kuvottavat kuoleman viipaleet? Just.
Et voi syödä MITÄÄN? Mikäs vika vegaanisapuskassa on? Hyväähän se on. Mikset muka voi sitä syödä? Outoa nirppanokkailua taholta, jotka yleensä puhuvat vegaaneista nirppanokkina (ymmärtämättä yhtään mitään).
- Vortac
Vortac: "Siistiä? Ennemminkin veristä ja likaista. Normaaleihin piireihin? Normaalia on se, että eläimet silvotaan väkivaltaisesti, kivuliaasti ja elävältä palasiksi jotta sitten voidaan syödä nämä kuvottavat kuoleman viipaleet? Just."
Voiko jotakin silpoa jotenkin muuten kuin väkivaltaisesti? Lisämääre on aika turha.
Toisekseen, eläimiä ei silvota elävältä palasiksi. Eläin päästetään hengiltä mahdollisimman kivuttomasti (kyllä, kivuttomastikin voi kuolla) ja se leikellään palasiksi VASTA, kun se on kuollut.
Minulla ei ole mitään kasvissyöntiä tai kasvissyöjiä vastaan (vaikka tiukinta mahdollista vegaanidieettiä pidän huonona vaihtoehtona ravitsemuksellisista syistä), mutta juuri tuollainen mesoaminen vieroittaa lihansyöjiä edes kokeilemasta kasvissyöntiä. Se ei herätä mitään muuta kuin vastareaktion.
Vortac ihmetteli:
"Et voi syödä MITÄÄN? Mikäs vika vegaanisapuskassa on?"
Syöminen on minulle vaikea juttu. Haluaisin että se olisi mahdollisimman helppoa, halpaa ja pikaista. Kasvispöperöiden hankkiminen, valmistaminen ja syöminen ei ole (ainakaan minulle) mitään näistä. Ja tämän tiedän koska niin moni tuttavani harrastaa tuota. Itse syön kotona eineksiä. Ulkona en voi noiden friikkien kanssa syödä mitään. Olisi kivaa tuntea ihmisiä, joiden kanssa ei tarvitsisi hävetä ruokailutottumuksiaan.
Mikset voi ulkona syödä mitään? Käsitän siis, että tarkoitat esim. ravintolassa käymistä. Mikset siellä voisi syödä kasvisannosta? Ethän sinä sitä valmista, sama odotusaika ja suht sama hinta niissä varmaan on kuin lihaa sisältävissä ruoissakin.
Siinä komppaan kyllä, ettei ole kiva hengata seurassa, jossa täytyy hävetä jotain tapojaan ja/tai tottumuksiaan. Lihansyöntiä ei tarvitse hävetä kaikkien kasvissyöjien seurassa (tai päin vastoin), mutta olet näemmä löytänyt runsaasti niitä, joiden seura saa aikaan moista. Kurjaa. :/
Arawn kysyi:
"Mikset siellä voisi syödä kasvisannosta? Ethän sinä sitä valmista, sama odotusaika ja suht sama hinta niissä varmaan on kuin lihaa sisältävissä ruoissakin."
No juuri siksi, että syöminen on minulle vaikeaa. Olen ikäänkuin kauhean kranttu siitä, "mikä kelpaa". En osaa syödä salaatteja ja mitälie falafeleja, mitä tuttuni tilaavat.
Mutta ei tästä enempää, on niin turha aihe. Syöminen noin muutenkin on ihan yliarvostettua, hah.
Tuo on kyllä jännä ilmiö - kranttu einesten syöjä. :) Yleensä eineksiä popsivat syövät melkein mitä vaan ja krantut taas eivät eineksiin koske. Tai tällainen se stereotypia kai on.
"Yleensä eineksiä popsivat syövät melkein mitä vaan ja krantut taas eivät eineksiin koske."
Ne einekset on helpointa "valmistaa": suoraan kaupan hyllystä uuniin ja sitten suuhun. Ei tarvitse koskaan pohtia, "mitä sitä tänään söisi?", kun ostaa aina sen saman vanhan Saarioisen. Syöminen on todellakin ihan yliarvostettua hössötystä...
Olen elävä todiste siitä että vaikka söisi 15 vuotta pelkästään makaronilaatikkoa, voi silti pysyä hengissä. ;-)
Niin niin, ymmärrän toki tuon pointin. Lähinnä se on minulle uudehkoa, että einessyöjä on sikäli kranttu, että haluaisi jotain "einestyyppistä" ravintolassakin, jos oikein ymmärsin. Tähän mennessä tuntemani ihmiset, jotka syövät pääasiassa eineksiä, syövät niitä puhtaasti laiskuuttaan, mutta ovat hyvin valmiita syömään laitettua ruokaa (melkein mitä vain), jos joku sen heille laittaa eikä tarvitse odottaa pitkään.
Vegaanit ym. kasvissyöjät ovat kusipäitä, jotka pitäisi viedä autiolle saarelle kuolemaan nälkään. Kasvissyönti on mielisairaus, jonka olisi pitänyt darwinistisesti karsiutua pois ihmislajin miljoonien vuosien evoluution aikana.
Ihminen eli homo sapiens syö lajityypillisesti kasviksien lisäksi lihaa. Ihmisen lajityypillisten ominaisuuksien vastustaminen on sairasta.
"Älkää koskaan syökö lihaa" on suunnilleen yhtä sairas kehotus kuin "älkää koskaan harrastako seksiä". Inhoan kasvissyöjiä suunnilleen yhtä paljon kuin inhoan selibaattia advokoivia hulluja jooganharrastajia tai katolisen kirkon pedofiilipappeja. Kasvissyönti on täysin sairasta ja elämänvastaista.
Kasvissyönti ei ole edes jokaisen ihmisen oma asia, koska kasvissyöjät tuputtavat omaa sairasta ideologiaansa muille tai vähintäänkin tekevät kasvissyönnistään suuren numeron julistamalla ravintolassa tai kotibileissä ekshibitionistisesti: "MINÄ en syö lihaa!!"
Jos kasvissyöjät ymmärtäisivät pitää kasvissyöntinsä omana tietonaan, suhtautuisin heihin samalla tavalla kuin esimerkiksi sadomasokisminsa omana tietonaan pitäviin pervoihin: he olisivat silti pervoja, mutta heidän yksityiset perversionsa eivät olisi minun ongelmani.
Jos kuitenkin kasvissyöjät tyrkyttävät omaa sairasta ideologiaansa minulle ruokapöytäkeskustelussa, suhtaudun heihin samalla tavalla kuin sadomasokismiaan julkisesti julistaviin kusipäihin.
Lähetä kommentti