Antaisin enemmän seksiä jos mieheni siivoisi enemmän.Hoitaisi useammin lapsiamme ja muutenkin osallistuisi aktiivisemmin kotihommiin.Antaisi minulle aikaa itselleni,rahaa parturiin ja tuntea itseni hemmotelluksi.En ole mikään kone,jota voi "käyttää"24 tuntia vuorokaudessa tarpeisiin.Illalla olen todella väsynyt töissä oloon,lapsiin,ukon passaamiseen yms.Kunnon yöunet,siisti koti ja shoppailureissu tekisi hyvää.Eiköhän illalla sängystä löytyisi aktiivisempi nainen.Jos mies tekisi saman kuin nainen,ei kykenisi hommiin ollenkaan.Näin on.Pervo.
sunnuntaina, tammikuuta 20, 2008
Tie seksiin
Enemmän seksiä siivoomalla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
12 kommenttia:
Jos mies tekisi saman kuin nainen, hänenkään ei tarvitsisi tehdä mitään hommia, vaan hän voisi omistautua kitisemiseen luksus-olosuhteistaan kotona lasten kanssa (verrattuna toisen osapuolen puurtamiseen kylmässä korporaatiomaailmassa).
Aika mielenkiintoista, että tuo akka kokee ettei ole kone, mutta selvästi sitten miehen pitäisi alistua koneen rooliin mukisematta.
Ja tuo seksin käyttäminen aseena tai palkintona, kiristyskeinona ja kaupantekovälineenä vaikuttaa iljettävältä noin parisuhteessa. Tekisi huoraamisensa edes rehellisesti ja ottaisi selvää rahaa puolen tunnin panosta jne.
Aika toope mies kyllä, joka tollasen akan vaivoikseen ottaa.
- Vortac
Vortac: Varsinkaan pienten lasten kanssa ei kotona voi vain "olla", ellei satu olemaan joku toinen palkattuna lapsenvahtina.
Jos mies siis auttaisi kodin siistinäpitämisessä, se olisi koneeksi alistumista? Mutta kun nainen tekee ne hommat, hän ei ole kone? Vai onko se niin, että nainen on siinä tapauksessa kone, mutta se on ihan ok?
Nainenhan muuten sanoi, että kyse ei ole seksillä palkitsemisesta vaan siitä, että jos mies tekisi osansa kotona, nainen ei olisi iltaisin niin väsy, jolloin seksiä saisi todennäköisemmin. Monet naiset eivät jaksa seksiä väsyneinä harrastaa.
Pitäisikö tästä nyt päätellä, että miesten mielestä tilanteen pitäisi olla se, että nainen hoitaa kotona kaiken ja sitten illalla vielä heittäytyy hehkeäksi sänkypedoksi? Joko niin, että mystisesti nainen ei väsyisikään kaikesta touhuamisesta tai että nainen väsyneenäkin toki heittäytyisi seksipedoksi? ;)
Puutteessa olevan naisen bloki:
http://amorinetsinta.blogspot.com/
:-O
Niin niin .. naiset ovat puutteessa omasta tahdostaan, eivät koskaan olosuhteiden pakosta.
Raiskaukset ovat muuten oikeasti hiton harvinaisia.
"Another Police Officer Blows The Whistle On Rape In October of 1992, I embarked upon what was to be one of the most profound experiences of my life – a career in law enforcement. That career would span the next ten years, and in that time I would serve in a cornucopia of positions in the system.
... In that decade, I found that myths and lies about “Violence Against Women,” with respect to both rape and domestic violence, were both de rigeur, and vehemently defended by many who knew good and well they were defending myths and lies, and would privately admit as much.
... I can say with certainty that the number of rape complaints to which I have responded that were “good ones” [i.e. real rapes was] ... One.
Yep.
One.
Over 10 years!"
Pistää vähän perspektiiviä feministien riehumiselle tästä aiheesta, vai mitä?
- Vortac
Vortac: Sinusta siis mies ei suhteessa voi koskaan olla se selkeästi vähemmän tai ei juuri ollenkaan seksiä haluava osapuoli?
Ukon kannattaa tuossa alkuperäisen postauksen tapauksessa ottaa itselleen huora, rakastaja tai joku näiden välimuoto. Näin molemmat voivat jatkaa onnellista avioelämäänsä kukin tahollaan. Mies saa tarpeekseen seksiä, ja vaimo voi elellä onnellisena siinä luulossa, että miehen rankaisu puutteellisella seksielämällä sujuu niin kuin pitääkin.
On järjetöntä väsymyksestä puolikuolleena passata tervettä ja mitään tekemätöntä aviomiestä. Vaimotkaan harvoin ovat järjettömiä, joten joko mies on tässä tapauksessa invalidi, tai oikeasti jo tekee talouden eteen oman osansa.
Koska kotitöiden lisääminen ei miehelle ole järkevä vaihtoehto, niin miehen kannattaa hankkia kolmas pyörä avioliiton kannakkeeksi. Ehkä hän on näin jo tehnytkin.
Minusta tämänkaltaisessa keskustelussa on selkeä yhteydenkatkos jossain erittäin olennaisessa kohdassa - tai sitten A)miesten aivot vaan eivät kertakaikkiaan pysty käsittelemään asioita lainkaan naisen näkökulmasta, tai B) mies ei kykene tuntemaan empatiaa, taikka C) on vain vitun itsekäs kusipää kontrollifriikki jonka mielestä nainen ei edes ansaitse oma tilaa, aikaa saati sanan- tai valinnanvapautta.
Mikä menee vikaan, minkä vielä voi käsittää väärin näin yksinkertaisessa rinnastuksessa:
Nainen: on ehkä pienten lasten kanssa kotona; lasten hoitaminen ja kasvattaminen käy IHAN OIKEASTI työstä 24/7, ja sen työn ohella olisi jokaikinen päivä pestävä pyykit,laitettava ruokaa, siivottava (vähintään lasten jäljiltä leluja, vaatteita, ruokia, astioita, kakkavaippoja, lumisia vaatteita, pissoja lattioilta - riippuen tietenkin lasten iästä, huom. (tässä yhteydessä puhun pienistä lapsista jotka niitä töitä eniten teettää) - käytävä kaupassa, käytävä perhekerhossa, neuvolassa, hammaslääkärissä - ja iltasella jo miehenkin ollessa kotona on silti esimerkiksi ruokaa laittaessakin vahdittava tappelevia lapsia, ulkoilevia lapsia, nukutettava lapsia - hoidettava mahdollisesti vielä perheen lemmikkieläimetkin... Ja, kun 12-15 -tuntinen, lakisääteistauoton päivä on vihdoin täynnä, pitäisi vielä laittautua puhtaanraikkaaksi ja nätiksi, mieluiten halusta jo valmiiksi tihkuen seksihommiin ilman että miehen tarttee sohvaperunan selinmakuulta edes nousta. Ja/tai jos ei täydy harrastaa seksiä (ei meillä aina edes mies halua joka ilta) niin läsnä pitää olla kuitenkin, istua tai maata vieressä tai olla samassa huoneessa (olla käytettävissä) kun mies katsoo urheiluruutua, tai jos ei ole niin tiskaamassa tai pyykkäämässä kuitenkin (tekemässä jotain mitä naisen kuuluukin, kunhan ei suinkaan hömpöttelemässä joutavuuksia, kuten vaikka lueskelemassa feministimyrkytettyjä keskustelupalstoja!)
Mies: mä käyn viis päivää viikos 7-16 duunis, ei mun tartte mitään tehdä. Käyn myös ryyppäämässä, pelaamassa, katsomassa pornoa ja jopa huorissakin ehkä, niin usein kun huvittaa koska olenhan mies, joka tekee raskasta duunia joka vaatii raskaat huvit...
No, siinä siis esimerkkiä vaimo kotona mies työssä -tilanteesta, mutta entäs sitten kun nainen menee töihin? Kukahan ne kotihommat silloin hoitaa? Edelliseen naisen työt -listaan lisätään siis vielä lasten hakemiset ja viemiset päiväkotiin ym. hoitoon, vanhempainillat, harrastukset, - niin ja tietysti vielä se palkkatyö jota nainen tekee, ehkä ihan yhtä monta tuntia ja päivää viikossa kuin mieskin... Mikään ei silti muutu miksikään! Mies on edelleen se joka tekee töitä ja jonka ei tarvitse osallistua kotona mihinkään - parhaassa tapauksessa kun mies on vielä se jolla on fyysisesti RANKEMPI työ, johon voikin mitä mainioimmin vedota...
Eli yritin tuossa kuvata lyhyesti(?) mitä kaikkea nainen tekee tai mitä naisen PITÄISI oletusarvojen mukaan tehdä. Ja jos/kun nainen kaiken sen vastapainoksi on kitisevä ämmä joka uskaltaa vaatia omaa aikaa tai toivoa miehen osallistuvan kotitöihin niin se on suunnilleen rikollista ja hirmuista tasa-arvomyrkytyksen aiheuttamaa idiotismia, puhumattakaan siitä miten jalo, ylevä ja perimiehekäs suomalaisäijä kokee itsensä riistetyksi, uhatuksi ja salvatuksi.
Mutta siis: MIKSI???? Mitenkä mies voi käsittää naisen toiveet omasta ajasta tai arjen pyöritykseen osallistumisesta noin päin persettä kuin täällä on erinomaisen selkeästi annettu ymmärtää? Onko alussa esittämäni kolme (A,B,C) vaihtoehdot syitä, vai todellakinko "vain" se outo mutta perin merkittävä yhteyskatkos??
ihan turha täältäkään on selitystä hakea - miehiltä ainakaan. yritetty on tuloksettomasti, rehellisyys kun ei kuulu kuin naisilta vaadittuihin ominaisuuksiin.
itsekin olen kyllä näitä asioita miettinyt (naisena). luulen että jotkut miehet saattavat jopa tajuta etuoikeutetun asemansa, mutta saavutetuista eduista ei tietenkään luovuta. uskon että monet myös siekailematta valehtelevat tekevänsä paljon raskaampaa työtä kuin mitä oikeasti tekevät. normaaliin työpäivään kuuluu varmasti pitkiä kahvitaukoja, työkavereiden kanssa asioista valittamista, pasianssin peluuta ja nettisurffailua, jne. miehet vaan osaavat bluffata asiassa saadakseen velttoilla loppupäivän kotona. eron tositilanteeseen huomaa siitä, että jos päivä on ollut oikeasti raskas menee normaali ihminen heti hiljaisena nukkumaan kotiin tullessaan. (tämä on nähty korkeiden yritysjohtajien kohdalla - perusduunareilla sen sijaan on usein energiaa iltaisin kaikkeen muuhun paitsi kotitöihin.)
tietenkin on myös mahdollista, ettei miehille ole ikinä kehittynyt realistista kuvaa lasten- ja taloudenhoidosta. eihän moni mies ole koskaan joutunut osallistumaan näihin hommiin - pienestä pitäen tytöt tekevät enemmän "naisten töitä" kuin pojat. mies ei siis välttämättä edes näe mitään eroa siivotun ja siivoamattoman kodin, hoidettujen ja heitteillejätettyjen lasten välillä (vaikka lapsia rakastaisikin). ja koska mies ei näe naisen tekemää työtä ei sitä hänelle ole olemassakaan. kuuleehan sen monien miesten puheessakin; äitiyslomaa viettävät naiset nimenomaan lomailevat, eivät ole koko- tai edes osapäivätöissä kotona.
Näinpä näin, Tikka, ja ainakaan meidän perheessä mies ei edes JAKSA yksin katsella omia lapsiaan muutamaa tuntia pidempään - ja sitten ihmettelee miksi MINÄ olen joskus niin väsynyt/kyllästynyt/kiukkuinen, haluan omaa aikaa ja rauhaa - ja vieläpä kehtaan pyytää josko hän voisi vaikka välillä tehdä ruuan...
Kotitöistä tapellaan katkerimmin, tosin itse olisinkin valmis joustamaan sen verran että okei, jos olen kotona niin teen myös enemmän kotitöitä MUTTA, mies vie asiaa vielä pidemmälle ja mekastaa siitä MIKSI en siivoa ENEMMÄN, USEAMMIN, PAREMMIN... Joten herää siis kysymys tästäkin; jos minä olen se joka joustaa ja yksin huolehtii lapsista ja kotitöistä, niin ei pitäisi äijällä olla nokan koputtamista siinä miten minä siivoan ja kuinka usein, vai? (En siis todellakaan ole niitä siivoushimoisia hygieniahysteerikkoja jotka kuuraavat ja puunaavat niin etteivät muuta ehdi ja SITTEN syyllistävät ukkojaan osallistumatomuudestaan jne.)
Sitäpaitsi, ihan yhtä sujuvasti tässä on saanut pihalla lumitöitä tehdä ja lämmityspuita tupaan kannella, autoa huoltaa ja tankata siinä kuin mieskin - itse en vain ole jaksanut juputtaa asiasta, koska minulle on itsestäänselvää, että tällaisista asioista huolehditaan yhdessä ja mieluiten sovussa!
On toki asioita jotka itsekin miellän ja mielelläni annan miesten tehtäviksi, eli esim. puhtaasti fyysiset, raskaimmat ja teknisimmät suoritukset kuten remontti- ja kaikenmoiset asennushommat, pensasaitojen leikkuut ja vaikkapa kompostin ja kasvimaan kääntämiset, muutaman mainitakseni.
Mutta, koska oletan että mies näistä asioista lähinnä yksin huolehtii, en todellakaan katso oikeudekseni nalkuttaa ja jäpittää työn etenemisen hitaudesta tai työskentelytavoista (ellei kyseisen homman viivyttely ole jotenkin vaaraksi vaikkapa lasten turvallisuudelle) - ja jos joku asia ei hoidu niin yritän sitten suoriutua hommasta mukisematta ihan itse tai pyytää jonkun muun tekemään sen.
Mielestäni olen siis ihan reilu ja oikeudenmukainen tässä valtaisassa rooli(valta?)pelissä, mutta toimiiko mies samoin??
Ja vielä tikka: "koska mies ei näe naisen tekemää työtä ei sitä hänelle ole olemassakaan." - Tämä oli kuin kiteytetty vastaus aiemman kommenttini laajaan kysymykseen MIKSI :)
Femakko,
onko mies muuttunut selvästi laiskempaan suuntaan ajan myötä? En oikein usko. En usko suuriin luonteen/tasapainon muutoksiin suhteessa.
Minusta normaalitolkulliselle naiselle eivät miehen käyttäytymistavat tule yllätyksenä, jos edes jonkin aikaa malttaa seurustella ennen parisuhdetta. Kaikki kuuluu pakettiin, jonka olet hyväksynyt.
Miehesi käyttäytyy niin kuin tekee, koska hänellä on siihen varaa. Jos tällaiset näkemyserot (kuka tekee mitä, tekeekö tarpeeksi) olisivat suhteen kannalta ratkaisevia tekijöitä, suhdetta ei olisi.
Mies on ollut sinulle riittävän kiinnostava jostain syystä, jota eivät kumoa tällaiset myöhemmin tarkentuvat näkemyserot. Voit toki toivoa, että pääsisit itse vähemmällä, mutta jos tämä olisi kynnyskysymys, suhdetta ei olisi.
Toisin sanoen alun pitäen katsoit saavasi miehessä jotain niin hyvää, että olit valmis tällaiseen työnjakoon.
Jos tilanne häiritsee: hanki parempaa passattavaa.
Brunologi:
"onko mies muuttunut selvästi laiskempaan suuntaan ajan myötä? En oikein usko. En usko suuriin luonteen/tasapainon muutoksiin suhteessa."
Kiitos kysymästä, ja yllätykseksesi(?) joudun vastaamaan: kyllä on muuttunut - eli kyse ei siis tosiaan olekaan uskon asioista...
"Minusta normaalitolkulliselle naiselle eivät miehen käyttäytymistavat tule yllätyksenä, jos edes jonkin aikaa malttaa seurustella ennen parisuhdetta. Kaikki kuuluu pakettiin, jonka olet hyväksynyt."
Ensinnäkin; minä kun olen aina luullut että seurustelu ja parisuhde on ihan sama asia - mutta kas kummaa... :D No, aina oppii uutta :)
Toisekseen tuo "Kaikki kuuluu pakettiin" viittaa mielestäni siihen tyypilliseen perusongelmaan, että suhteessa vain toinen osapuoli kehittyy (ja valitettavasti: usein se on nainen).
Eli kun on seukattu eli oltu parisuhteessa jonkin aikaa, kaksistaan, tunnetaan jo sitä toista ja sen tapoja, mielipiteitä ja toimintamalleja. Tuolloin, ajan mittaan on tullut hyväksyttyä (JOS on) se toinen sellaisena kuin se on ja kaikki onkin ehkä ihan ookoo. Mutta kas, kun elämä menee eteenpäin niin ihmisille, parisuhteelle, yleensä tapahtuu erinäisiä asioita kuten vaikkapa se klassinen lisääntyminen, joka ei kuitenkaan ole ihan piece of cake vaikka niin luultaisi - oli sitten yhdessä oltu vuosi taikka kymmenen.
Onhan toki voitu keskustella ja jopa sopia että sitten kun sitä ja sitten kun tätä, niin sitten tehdään niin ja näin. Mutta kun se tilanne koittaa, kaikki voikin muuttua. Voi tapahtua jotain selittämätöntä, ennustamatonta ja yleensä jopa tiedostamatontakin; sellaista, ettei se toinen olekaan toisen mielestä ansainnut semmoista taikka tämmöistä kohtelua/käytöstä/apua/tukea/kunnioitusta/arvostusta/sopimuksen noudattamista. Tällainen tietysti vaikuttaa tilanteeseen epäsuotuisasti, ja voi vaikka käydä niin ettei mikään sovittu ja suunniteltu enää toimikaan vaan kaikki sellainen lakkaa olemasta tai kaikessa sellaisessa taannutaan vielä huonompaan suuntaan...
Eli esimerkiksi: käytännössä nainen on synnyttänyt lapsen, harpannut aimoaskeleen jos toisenkin eteenpäin, uuteen elämänvaiheeseen ja luottaa siihen että mieskin harppaa - tai edes pienin askelin etenee samaan suuntaan, kehittyy, muokkautuu uuden tilanteen vaatimaan kuosiin ja haasteisiin kuten nainenkin on tehnyt, ja lunastaa nyt osansa aiemmin (viimeistään raskauden alkuaikoina) tehdyistä sopimuksista ja unelmista; siitä miten lapsiperheen arkea pyöritetään sujuvasti ja kaikille sopivin keinoin.
Mutta, jos ja kun tässä vaiheessa mies alkaa osoittaa entisiin rooleihin jämähtäneisyyttä ja etenemishaluttomuutta, niin kyllä se silloin aika yllätyksenä saattaa tulla - se ei ole kuulunut pakettiin eikä sitä silloin tee mieli hyväksyäkään ja tarvitseekokaan?
"Jos tällaiset näkemyserot (kuka tekee mitä, tekeekö tarpeeksi) olisivat suhteen kannalta ratkaisevia tekijöitä, suhdetta ei olisi. Mies on ollut sinulle riittävän kiinnostava jostain syystä, jota eivät kumoa tällaiset myöhemmin tarkentuvat näkemyserot. Voit toki toivoa, että pääsisit itse vähemmällä, mutta jos tämä olisi kynnyskysymys, suhdetta ei olisi."
Kyllähän ne näkemyserot aika ratkaisevia tekijöitä alkavat olla kun niihin tuntuu sisältyvän niin paljon valtataistelua, pettymyksiä ja muuta käsittelemätöntä skeidaa jota on liki mahdotonta sanoittaa ja selvittää. Hankalinta omassa tilanteessani on se, että mies ei halua osallistua kotitöihin, mutta ei ole myöskään tyytyväinen siihen, että koska minä teen ne käytännössä yksin, niin teen ne myös omalla tavallani - joka ei sitten miellytä miestä, vaan olen hänen mielestään laiska ja saamaton, vaikka en kovin ahkera talousihme ole ollut ennen lapsiakaan, ja silloin tilanne oli hänelle ihan okei... - Eikä hän siis itsekään, todellakaan, ole mikään pedanttinen hygieniahysteerikko, joten edes suurista keskinäisistä eroavaisuuksista sen suhteen ei ole kyse! No, siis, kynnyskysymys tämä tosiaan on alkanut olla, molemmin puolin, ja todentotta, suhdetta ei ehkä pian enää ole...
"Toisin sanoen alun pitäen katsoit saavasi miehessä jotain niin hyvää, että olit valmis tällaiseen työnjakoon."
Pähkinänkuoressa: en siis todellakaan ollut valmis tällaiseen työnjakoon enää siinä vaiheessa kun taloutemme kasvoi neliöiltään moninkertaiseksi ja kahdesta perheenjäsenestä useampaan jolloin myös taloutemme työmäärä lisääntyi roimasti, sen lisäksi että oli huolehdittava pienistä ihmisistä. Lisäksi olimme myös todellakin keskustelleet siitä miten asioita hoidettaisi siinä vaiheessa jos/kun lapsia saisimme, ja olimme asioista ja järjestelyistä aikalailla samaa mieltä, mutta totuus on siis kuitenkin ihan toinen...
"Jos tilanne häiritsee: hanki parempaa passattavaa."
Juu, tilanne tosiaan häiritsee, ja ellei se tästä kaikista meneillä olevista yrityksistä huolimatta parane ja teen itse ratkaisuja tilanteen parantamiseksi, niin yksi jos mikä on varmaa: en ole luonteeltani mikään passaaja joten en aio sitä vastakaan tehdä yhtään sen enempää kuin itselleni on mieluisaa - varsinkaan oman kattoni alla. Pienet lapset on eri asia, niitä kuuluukin määrättyyn saakka passata ja sen kyllä teenkin ihan sujuvasti ja mielelläni.
Ja sitten kun se mies muuttuu, niin nainen toteaa "sä et oo enään se mies johon mä rakastuin".
Lähetä kommentti