Jean Grimshaw: Suurin osa filosofeista on ollut miehiä. Se ei kuitenkaan sinällään riitä todisteeksi filosofian miehisyydestä. Useimmat miesfilosofit eivät myöskään ole arvostaneet naisia kovin korkealle. Filosofian historia on myöskin tietyiltä osiltaan hyvin misogyynistä. Voidaanko kuitenkaan ajatella, että filosofien naisia halveksivat asenteet tekisivät heidän muusta filosofiastaan miehistä? Paras tapa arvioida tuollaista väitettä löytynee siitä, miten naiset on jätetty huomiotta filosofian historiassa. Joissakin tapauksissa taas filosofia voi vaikuttaa sukupuoleen sitoutumattomalta, mutta kyse saattaa olla vain pintavaikutelmasta. Monien filosofien töissä hyvä inhimillinen elämä on liitetty "täyden ihmisyyden" käsitteeseen. Aristoteleen mukaan täyteen ihmisyyteen kuuluu järjen käyttö, eikä siten naisia tai orjia voida täysin pitää ihmisinä. Ongelmana orjilla ja naisilla on Aristoteleen mukaan siinä, että heillä on väärän tyyppistä tietoa, eikä sielun rationaalinen osa tule täysin käytetyksi. Aristoteleen mukaan vapaitten miesten tulisi elää itsensä oikeuttavaa elämää ja muiden (naisten ja orjien) tulee toimia välineinä sen saavuttamisessa.
Kantin kirjoituksissa naisiin suhtaudutaan kahtalaisesti: välillä otaksutaan, että naiset eivät ole kykeneviä intellektuaalisiin suorituksiin, toisaalla taas sanotaan, että naiset kyllä kykenevät intellektuaalisuuteen, mutta mekaniikkaa tai kreikkaa opettelevasta naisesta tulee parrakas hirviö. Kantin mukaan naiset eivät kykene toimimaan periaatteiden mukaan. Kant yhdistää sensitiivisyyden ja myötätunnon alistuvuuteen, heikkouteen ja epäitsenäisyyteen. Mutta miksi asian pitäisi olla noin? Miksi noita ominaisuuksia ei voitaisi yhdistää yhtä hyvin voimaan, itsenäisyyteen ja itseluottamukseen?
Locke ajattelee, että on olemassa luonnollinen sukupuolien välinen eriarvoisuus. Miehellä on luonnollinen auktoriteetti vaimonsa ylitse. Naisten roolina on lasten tuottaminen ja tuo seikka antaa miehille auktoriteetin sen kautta, että nainen on taloudellisesti riippuvainen miehistä. Avioliitossa oleva omaisuus kuuluu miehelle. Voidaan ajatella, että omaisuuden säilyttäminen miehillä tukee ajatusta naisten pitämisestä miehistä riippuvaisessa asemassa. Yleensä kuin Locken ajatuksia on kommentoitu, naisten alisteista asemaa hänen filosofiassaan ei ole kuitenkaan huomioitu millään tavalla.
Descartesin filosofia oli päämääriltään periaatteessa tasa-arvoista. Hänen tarkoituksenaan ei ollut jättää naisia filosofiansa ulkopuolelle. Kaikesta huolimatta feministisessä filosofiassa nähdään Descartesin näkökulma tyypillisen miehisenä. Länsimaisessa filosofiassa arvostetaan miehisiä ominaisuuksia ja halveksutaan feminiinisiä. Filosofian miehisyys on myöskin sidoksissa maailman miehiseen kokemiseen. Descartesin kuva "itsestä", joka ei ole riippuvainen materiasta ja jota pidetään yllä ajattelun avulla edustaa tyypillistä miehistä regressiota lapsuuden asteelle.
Jane Flax listaa filosofian miehisyyden tuottamia ongelmanratkaisumalleja:
1) Ihmisen erillisyyden korostaminen ja sosiaalisen vuorovaikutuksellisuuden vähättely.
2) Autonomisuutta korostava yksilöllisyys.
3) Vastakkainasettelut ruumiin ja mielen, järjen ja intohimon sekä järjen ja tunteen välillä.
4) Kontrollin, dominoinnin ja tunteiden hallinnan korostaminen.
5) Naisten pelko.
6) Kaiken naisiin liittyvän aliarvostus.
- Filosofiassa on aliarvostettu sitä, mikä on feminiinistä.
- Naisia on pidetty jollakin tapaa puutteellisina niin, että he eivät kykene inhimilliseen täydellisyyteen.
- Feminiinisen aliarvostus ei ole ainoastaan vaikuttanut naisia vastaan, vaan se on vaikuttanut niiden arvojen ja prioriteettien vääristymiseen, jotka keskeisiä inhimillisessä todellisuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti