tiistaina, elokuuta 24, 2004

Tutkijan logiikka horjuu

Hannu Uusitalo esittää seuraavan tehtävän käsitellessään logiikkaa:
Eri alan tutkijoille annettiin seuraava päättelytehtävä: Hypoteesi: kaikki terrierit pitävät omenoista. Hypoteesista johdettu oletus: Jos Rex on terrieri, niin se pitää omenoista. Empiirinen havainto: Rex ei pidä omenoista. Mikä seuraavista johtopäätöksistä seuraa loogisesti: a) Rex ei ole terrieri; b) Rex on terrieri; Rex pitää omenoista; d) Ei mikään näistä vaihtoehdoista.
Kolmasosa tutkijoista vastasi tuohon väärin ja kun tehtävä esitettiin symbolien muodossa, vain 41% vastasi oikein. Uusitalo vetää tuosta kokeesta johtopäätöksen, että "tutkijoidenkin logiikka siis horjuu". Hmm...Ettei se vain olisi Uusitalon logiikka, joka horjuu. Luultavimmin tutkijoiden virheet johtuivat pääasiassa ongelmissa luetun ymmärtämisessä, eikä logiikan horjumisessa, mihinkä erilaisten tulosten saaminen kokeesta symbolein esitettynäkin viittaa. Ehkäpä Uusitalon olikin tarkoitus olisi osoittaa tutkijan logiikan horjuminen itseironiaa käyttäen.

Birdy kirjoittaa vihaisuudesta. Huomaan että olen täysin päinvastainen persoona. En vain ole vihainen. En ole vihan kieltäjä enkä passiivis-aggressiivinen. Olen lähinnä konfliktien välttelijä, myötäilijä ja myrtyjä. Birdy kirjoittaa: "rakkauden vastakohta ei ole vihaisuus, vaan välinpitämättömyys." Siinä on varmaan perää. Itse näen välinpitämättömyyden yrityksenä vältellä valtataisteluja ja yrityksenä pysytellä riippumattomana. Kun ihminen ei ole vihainen tai mustasukkainen, hän yrittää riistää kumppaniltaan vaikuttamisen valtakeinot. "Teet niin tai näin, niin minua ei hetkauta". Näen vihaisuuden ja välinpitämättömyyden erilaisina, ihmisen perusluonteesta kumpuavina selviytymisstrategioina suhteessa. Kummassakin on hyvät ja huonot puolensa. Välinpitämättömyyden hyvä puoli on siinä, että se säästää aikaa valtataisteluista ja tunnekuohuissa pyörimisestä. Huono puoli on siinä, että vaikka se suhteen alussa toimiikin hyvin, niin pitkän päälle se romuttaa suhteen.

Kumppanin pitää tuntea, että häntä rakastetaan. Rakastaminen tarkoittaa osaltaan välittämistä ja tuo välittäminen osoitetaan ilmaisemalla tunteita, kuten vihaa tai mustasukkaisuutta. Kun kumppani vihaa, se osoittaa halua taistella suhteen vallasta ja samalla se osoittaa halua välittää ja kiintyä toiseen, uhrata resursseja (emotionaalisia, ajallisia jne) toiseen. Välinpitämättömyys toimii toisinpäin. Välinpitämätön haluaa uhrata resurssejaan vain hyvään suhteeseen ja jos kumppani osoittaa valtataistelun merkkejä, välinpitämätön vetäytyy ja vähentää panostustaan suhteeseen.

Siinä missä vihaisten suhteet päättyvät suureen pamaukseen, välinpitämättömien suhteet päättyvät hiljaiseen pihinään. Kun suhde huononee, välinpitämätön vähentää panostustaan suhteeseen, kunnes suhdetta koossa pitävät siteen ovat kutistuneet liian pieniksi. Tavallaan vihaisuuden ja välinpitämättömyyden voi siis nähdä parisuhdevaltakamppailun erilaisina ääripäinä. Nuo strategiat ovat osa ihmisen perusluonnetta, eikä välinpitämätön voi käyttäytyä uskottavan vihaisesti tai päinvastoin. Kumppanin toivottavan käyttäytymisen vihainen palkitsee olemalla epävihainen, kun taas välinpitämätön palkitsee sen lisäämällä panostustaan suhteeseen.

Mikä pitää Italian miehet mamman luona?
More than half of Italian men between the age of 25 and 35 still live with their mother.

Now experts believe that the nationwide Oedipal complex might cause more serious damage than the endless complaints of aspiring wives: men's chronic refusal to move on might be responsible for the drastic decline of Italy?s birth rate.
Onko vika siis miehissä, kun he eivät halua avioon? Jos kerran nuoret naiset haluavat avioon miesten kanssa, mutta miehet eivät naisten kanssa, niin onko vika silloin nykynaisten liian huonossa tasossa italialaisten miesten perspektiivistä katsottuna? Vaimokandidaatin pitäisi ylittää miehen äiti tarjouksellaan.

Onko siis niin, että jos ihmisistä, miehistä ja naisista, tehdään mahdollisimman riippumattomia toisesta sukupuolesta, avioliittoja ja lapsia ei enää synny. Ovatko riippumattomuus ja yksilöllisyyden korostaminen järkeviä tavoitteita, jos lopputulos on tuo?

Ööh...mikä on elekuono? (video)

Ei kommentteja: