sunnuntaina, huhtikuuta 25, 2004

Avioerojen kaavoja

Mirja Pyykön Jos-ohjelmassa oli avioliittoasiaa. Ohjelmassa ollut avioerojuristi kertoi, että tietyt kaavat toistuivat erojen yhteydessä. Eräs kaava oli sellainen, että miestä haittasivat vaimon yritykset kontrolloida häntä. Toinen kaava oli se, että miehen mielestä avioliitossa oli kaikki hyvin, kun taas vaimon mielestä avioliitto oli surkeassa tilassa. Avioerojen jälkeen naiset korostivat korostivat sitä, kuinka he nyt vihdoinkin uskaltavat elää. Miksi miehet eivät julista avioeron jälkeen samaa elämisen uskallustaan? Miksi naiset eivät uskalla elää avioliitossa?

Juristi kertoi myöskin, että vastoinkäymiset eivät niinkään ole uhka avioliitolle, mutta menestys ja rikastuminen sen sijaan ovat. Syytä tuolle ilmiölle hän ei lähtenyt nimeämään. Osa syystä tulee toisen puolison nousseesta markkina-arvosta ja sen suomista uusista houkuttelevista pariutumismahdollisuuksista. Toinen osa menestyksen aiheuttamasta "huumevaikutuksesta", jolloinka parisuhteen arki ei riitä antamaan tuohon huumevaikutukseen verrannollisia elämyksiä. Tilannehan on hiukan sama, kuin että olisit syönyt pitkään näkkäriä ja saanut sitten ison kasan munkkeja. Sokerihumala vaatii ylläpitoa ja siihen tylsä parisuhde ei onnistu auttamaan.

Isosisko ihmetteli yhteisen nimen ottamista avioiduttaessa. Minusta yhteinen nimi on merkki siitä, että ollaan samassa veneessä, eikä yksilöinä. Miehen nimen ottamisen voisi liittää siihen perinteeseen, että korostetaan miehen asemaa syntyvien lasten isänä, jotta mies sitoutuisi paremmin lapsiinsa ja perheeseensä. Naisen nimen ottaminen viestisi, että mies on naiselle alisteisessa asemassa, millainen asetelma on epätoivottava kummankin osapuolen kannalta. Mies tuntee itsensä epämiehekkääksi tuollaisessa asemassa, eikä nainenkaan halua itselleen epämiehekästä miestä. Kyse on ehkä pienestä seikasta, mutta symboliarvoisesti oman nimen pitäminen kertoo epätoivottavasta asenteesta naisen osalta.

Sotajulisteita.

Ei kommentteja: