sunnuntaina, lokakuuta 19, 2003

Terveysvalistus ahdistaa, mutta ei auta

Hesari kertoo, että ruuan terveydestä valistaminen ei välttämättä ole hyväksi ihmisten terveydelle. Mitä enemmän ihmisiä pommitetaan tiedolla terveellisestä ruuasta, sitä lihavampia ja ahdistuneempia ihmisistä tulee.

Claude Fischler on tutkinut yhdysvaltalaisten ja ranskalaisten annoskokojen eroja ja havainnut, että annokset ovat Ranskassa paljon pienempiä kuin yhdysvalloissa. Ranskassa suhtautuminen ruokaan ja syömiseen myönteisempää kuin Yhdysvalloissa. Yhdysvallat on paljon huolestuneempi ruokansa terveellisyydestä. Yhdysvaltalaisissa on kuitenkin paljon enemmän ylipainoisia.

Yhdysvalloissa syöminen on rationaalista toimintaa, jota säätelevät yksilön omat päätökset. Ranskassa taas syömistä ohjaa paljon enemmän ympäristö: Perhe, työkaverit ja ravintoloiden aukioloajat. Ranskassa ympäristö ei kannusta syömään kuin tietyissä tilanteissa. Yhdysvalloissa voi syödä missä tahansa, milloin tahansa, mitä tahansa ja tehden samalla jotain muuta.

Koska yhdysvalloissa yksilöllä on suurempi vastuu syömisistään, niin yhdysvaltalaiset tuntevat suurempaa ahdistusta ruuan takia. Jos henkilölle on annettu uusin tieteellinen tieto siitä, mikä on hyväksi terveydelle, eivätkä he sen jälkeen tee oikeita ratkaisuja, heistä tuntuu että se on heidän vikansa. Fisclerin mielestä terveysvalistus menee siinä pieleen, että se kohtelee syöjää rationaalisena yksilönä. Järki ei ohjaa ihmisten syömistä niin paljon kuin valistajat haluavat uskoa. Suuri vaikutus on perimällä ja toisaalta yhteiskunnalla.

Jos ruokailuun vaikuttaa yhdysvaltalaiseen tapaan voimakkaasti oma harkinta ja valinta, perimä puskee helposti harkinnan lävitse ja saa ihmisen ahmimaan suklaapatukoita ja juustonaksuja milloin sattuu. Jos taas ruokailuun vaikuttavat ranskalaiseen tapaa voimakkaasti yhteiset tavat, ne ohjaavat syöjää kohtuullisuuteen.

Maailmassa ei ole ollut yhtäkään yhteisöä, joka ei ole olisi määritellyt, mitä sen jäsenten on hyväksyttyä syödä. Tämä sääntely on heikentynyt yksilökeskeisen ruokailun maissa. Minusta tuntuu, että Suomikin on menossa yhä vahvemmin kohti yksilökeskeistä ruokakulttuuria, joten tännekin on odotettavissa lisää kiloja ja ahdistusta.

Ei kommentteja: