Onnellisuustutkimus

Kysyn vaan tarkastelee todella mielenkiintoista onnellisuustutkimusta(vaatii rekisteröitymisen), jonka mukaan ihmiset eivät kykene ennustamaan sitä onnellisuuden tai surun määrää, mikä seuraa heidän teoistaan tai sattumanvaraisista tapahtumista. Kysyn vaan tiivistää onnellistumisen perusteet seuraaviin havaintoihin: "Mikä sitten tekee ihmisen onnelliseksi? Siitä on vähän yksimielisyyttä. Sosiaalinen kanssakäyminen ja ystävyydet tuovat elämään pysyvää iloa. Siitä kaikki ovat yhtä mieltä. Lasten saaminen ei nosta onnellisuutta, mutta se vähentää tyytyväisyyttä avioliittoon. Artikkelin mukaan keskitasoinen elintaso riittää. Sen jälkeen elintason nostaminen ei nosta onnellisuutta. Tämä johtaa kiintoisaan päätelmään: sosiaalidemokratia, eli tulojen tasaaminen, tekee ihmiset onnellisiksi."

Ongelma ei tutkimuksen mukaan ole niinkään siinä, että henkilö ei saa sitä mitä haluaa, vaan siinä, että henkilö ei tiedä, mitä hän oikeasti haluaa, jotta hän tulisi onnelliseksi. Ihmisen olisi osattava havitella niitä asioita, jotka tekevät hänet oikeasti onnelliseksi. Tiedämmekö edes, mikä tekee meidät onnellisiksi, puhumattakaan siitä, mikä tekee meidät onnellisiksi pitkällä aikavälillä?

Ihmisillä on "psyykkinen immuunisysteemi", joka suojelee mieltä pahoilta takaiskuilta. Tuosta puolustusmekanismista johtuen pieni vastoinkäyminen voi tuntua meistä kauheammalta kuin paha takaisku.

Onnellisuus on suhteellista. Ihminen tottuu hyvin äkkiä siihen, mitä hänellä on. Aivot hakeutuvat hyvin nopeasti onnellisuuden tasapainotilaan. Siinä ei ole sinänsä mitään ihmeellistä, että ihminen kyllästyy äkkiä uusiin ja hienoihin asioihin, mutta ihmeellisyys on lähinnä siinä, että ihmiset eivät osaa ottaa huomioon tuota kyllästymisefektiä huomioon päätöksiä tehdessään.

Lasten hankinta ei paranna hyvinvointia, mutta laskee tyytyväisyyttä avioliittoon dramaattisesti. Mitä tuosta pitäisi ajatella?

Tutkimus osoittaa, että vasemmistolainen politiikka lisää onnellisuutta paljon enemmän kuin oikeistolainen politiikka. Hyvätuloisten veronkevennykset auttavat onnellistumisessa hyvin vähän, mutta vähäosaisten auttaminen nostaa onnellisuusastetta valtavasti. Sama pätee tuosta päätellen tietenkin myös ihmissuhteisiin. Ihmissuhdekommunismi, jossa miehet jaetaan tasaisemmin naisten kesken nostaa rakkauden vähäosaisten onnellisuutta valtavasti siinä missä haaremiasukaslukumäärän kasvattaminen nostaa onnellisuutta vain vähän.