torstaina, heinäkuuta 24, 2003

Mantrojen hoentaa

Kevyesti kyselee kommentissaan molemmille sukupuolille reilua protokollaa. Onko ongelmista valittaminen miehille epämieluisaa ja epämiehekästä niin, että mies ei voi koskaan valittamalla tulla onnelliseksi, vaikka saisikin niin tahtonsa lävitse?

Demokratia on valittajien yhteiskuntamalli. Se joka valittaa kovimmin ja kerää suurimman valittajien joukon tuekseen saa asiansa hoidettua. Oletteko nähneet suuria alempitasoisten miesten massoja valittamassa keuhkojensa täydeltä? Ette. Valittaminen ja valittamalla saadut asiat eivät tee heitä onnelliseksi. Yhteiskunnan pitäisi vain huomata, että heillä ei mene hyvin, vaikka he eivät valitakaan. Mutta yhteiskunta ei tietenkään huomaa, koska se ajattelee, että sillä joka ei valita, menee ihan hyvin. Minä valitan alempitasoisten miesten puolesta, mutta se tuskin riittää mihinkään.

Reiluun protokollaan on hyvin vaikea päästä, koska naisiin kohdistuu suurempi kysyntä kuin miehiin. Naiset ulosmittaavat tuosta suuremmasta kysynnästä seuraavan hyödyn itselleen. Tuon hyödyn saamisen kätkemiseksi on kehitetty feministinen diskurssi, joka sisältää hatusta vedettyjä arvoja, jotka esitetään luonnonlain kaltaisina faktoina, joilla naiset voivat tarvittaessa perustella ansiottomia etujaan.

Kevätsipulikukkia kyselee TrioErektuksen ihannenaista ja antaa seuraavat vaihtoehdot: "a) hiljainen lammas, joka tekee kiltisti ja valittamatta juuri niin kuin mies käskee (tyyppiesimerkki thaimaalainen tuontinainen) b) fiksu, kaunis ja varakas uraohjus, joka ei aio perustaa perhettä vai c) kovista esittävä, ylivahva karhunainen, joka mielistelee miehiä ja katsoo muita naisia kieroon?" Jaa-a. B ja C vaihtoehdot edustavat selvästikin tyypillistä suomalaista naista. A vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta, mutta joku kompahan tässä täytyy olla. Juu, niinpä tietenkin. Jos valitsen A:n, niin minut haukutaan ihmisarvoa tallaavan naiskaupan uhrien hyväksikäyttäjäksi. Elikkä valitsen B:n ja C:n.

Elleissä kysellään ihmissuhdemantrojen perään. Kuinka paljon ihmissuhdeongelmien vakiovastauksissa on perää? Kun joku nainen valittaa miehessään olevan jotain vikaa(mieheni piereskelee, on liian lyhyt, ei osaa laulaa jne.), niin joku muistaa aina antaa ihmissuhdepalstojen vakioneuvon: "Tee aikuisen naisen kypsä ratkaisu ja jätä se sika!" Toinen yleinen mantra on "Jos pettää kerran, niin pettää toisenkin kerran". Mikähän tuonkin hokeman pointti on? Hyvin monet pettävät sen ensimmäisenkin kerran. "Jos ei ole vielä pettänyt, niin pettää kuitenkin", "Jos ei petä, niin ainakin miettii sitä", "Jos ei petä, eikä edes mieti sitä, niin mitä sellaisella miehellä tekee?"

Ei kommentteja: