lauantaina, heinäkuuta 26, 2003

Kadonneen bloggaajan arvoitus

Dägä Dägä on hiukan kyllästynyt TrioErektuksen samoina pysyviin aiheisiin. Samanlaisia kommentteja on näkynyt useissa muissakin blogeissa. Omasta puolestani voin sanoa, että nyysseilyaikoinani yritin kiinnostua puoliväkisin politiikasta, yhteiskunnallisista asioista, uskontoihin liittyvistä keskusteluista ja evoluutio vastaan kreationismi väittelyistä, muuta mikään niistä ei innostanut minua niin kuin käsittelemäni ihmissuhdeasiat. Minä olen kirjoitellut näistä asioista ehkäpä noin viitisen vuotta ja olen silti pitkän linjan Erektuslaisten noviisi. Yritän kyllä laajentaa ja monipuolistaa kirjoitteluani kykyjeni mukaan. No, tulevaisuus näyttää, tapahtuko mitään kehitystä mihinkään suuntaan.

Mielelläni näkisin Erektuslaistyyppisen uuden ryhmän, joka kirjoittaisi uusista mielenkiintoisista asioista, mutta kuten sanoin, siihen luultavasti tarvittaisiin joukko pitkän kirjoituskokemuksen ja suuren innostuksen omaavia ihmisiä. Sinällään en oikein ymmärrä kirjoituksia, joissa neuvotaan tyyliin: "Juu, kyllä me uskotaan, että sinä pidät ja tiedät kaiken junanvetureista. Me ei vaan jakseta lukea niistä sen enempää. Kirjoita välillä jostain muusta." Eikö bloggaamisen idea ole juuri siinä, että jokainen kirjoittaa omista mielenkiinnon kohteistaan ja lukijat sitten valitsevat heitä kiinnostavat blogit luettavikseen? Jos blogeja olisi vain yksi tai muutama tai niiden perustaminen olisi vaikeaa, niin silloin ymmärtäisin paremmin toisten bloggaajien ohjeistamisen aiheiden mukaan.

Dägä Dägä kirjoittaa myös Top-listasta. Minä arvelen, että lista vetää uusia bloggaajia puoleensa pajon tehokkaammin kuin että listaa ei olisi. Sen verran kaikista löytyy kilpailuhenkeä. Seurauksena tulee tietenkin Blog ASS. Oma blogien tilausperusteeni on yksinkertaisesti se, että tilaan niitä blogeja, joita luen päivittäin tai usein. Voin kuvitella, että ennen toplistaa oli olemassa koulukunta, joka väitti, että blogeilla ei ole olemassa markkina-arvoa. Eihän millään voi vertailla kahta blogia, joista toinen kirjoittaa hammastikuista ja toinen Barbeista. Sitten oli olemassa toinen koulukunta: Blogimarkkina-arvoteoreetikot. He väittivät, että blogeilla on markkina-arvo ja että toiset blogit ovat suositumpia kuin toiset, mutta heidät naurettiin kumoon. Eihän blogeilla voi olla markkina-arvoa, blogit ovat yksilöpyksilöitä. Eikä jonkin Pinserin vertaamisessa johonkin roskablogiin ole mitään mieltä, koska suurin osa blogeista on melko keskimääräisiä. Blogien markkina-arvoteoria kuulostaa ihan huuhaalta.

Mitä on tapahtunut Perhonen-blogille? Onko bloggaaminen hengenvaarallista? Pitääkö minun nyt varoa jokaista lausahdustanikin. Lähettävätkö Naistutkijat ja Feministiliitto lynkkausporukan perääni, joka hakkaa minut käsilaukuillaan? No, onneksi feministeistä voi kirjoittaa mitä vain ilman että he suuttuvat. Huh, onneksi en perustanut sitä motoristeja ivaavaa blogia niin kuin alunperin ajattelin...

Ei kommentteja: