Kommentteja kommenttiosaston kommentteihin:
Melanie huomauttaa kommentissaan - niin kuin prostituutiokeskusteluissa miltei aina tulee esiin - että ylivoimainen enemmistö suomen prostituoiduista on venäläisiä ja että nuo venäläiset naiset joutuvat prostituoiduiksi köyhyyttään. On tietenkin liikuttavaa, että huoli venäläisistä naisista on näin suurta, mutta miksi ihmeessä samat naiset eivät ole huolissaan venäläisistä miehistä? Venäläisillä miehillä menee vähintään yhtä huonosti ilman, että heillä on mahdollisuuksia parantaa asemaansa prostituutiolla. Eikö prostituutioon ryhtyminen ole enemmänkin lisämahdollisuus kuin haitta? Eikö venäläisillä naisilla ole ihan sama mahdollisuus jäädä Venäjälle ja kuolla nuorina, niin kuin venäläisillä miehillä?


Tässä viestissään kevyesti pohtii äitinsä sanoja, joiden mukaan "kauneudesta ei ole naiselle mitään hyötyä vaan haittaa, koska sillä nainen kerää ympärilleen miehiä, jotka haluavat vain hänen kauneutensa". Vanhoissa viisauksissa on lähes aina enemmän tai vähemmän perää. Mikä on tuon viisauden ydin? Voisin tulkita nuo sanat niin, että koska kauneus on katoavaista, niin kauneuden avulla houkutellut miehet katoavat kauneuden katoamisen myötä. Syvemmällä voisin nähdä markkina-arvoteoreettisen viisauden siitä, että korkeamarkkina-arvoisimmat miehet tavoittelevat kauneutta hetken hurmaan, mutta eivät pysyvään suhteeseen.

Samassa viestissään kevyesti kysyy, millaisia eväitä evoluutio on antanut meille yhden liiton periaatteen onnistumiseksi? Sanoisin tuohon, että edellytykset monogaamisen liiton kestävyydelle riippuvat siitä, kuinka riippuvaisia liiton osapuolet ovat toisistaan ja kuinka suuri sosiaalinen paine liiton kestävyyteen kohdistuu. Nyky-yhteiskunta on mennyt koko ajan siihen suuntaan, että liittojen osapuolet ovat yhä riippumattomampia toisistaan ja yhteisöllinen painekin liiton koossa pitämiseen on pienentynyt merkittävästi. Nykyään liiton koossa pysyminen riippuu lähinnä kiintymysefektistä ja täydellisestä yhteensopivuudesta.

Toisaalta voidaan kysyä, millainen on onnistunut liitto? Onko onnistunut liitto onnellinen liitto vai koossa pysyvä liitto? Ja jos vastaus on onnellinen liitto, niin kuinka onnellinen? Kuulen usein sellaisen väitteen, että ihmiset eroavat liian usein. Minä väitän, että ihmiset erovat aivan liian harvoin. Monet sellaiset liitot, joilla järjellä ajatellen ei ole mitään tulevaisuutta, pysyvät koossa kiintymyksen takia.

Melanie kyselee kommentissaan, että "pitäisikö naisen sitten alentaa vaatimustasoaan tavoittelemansa miehen suhteen?" Ensimmäisenä tulee mieleen tulee pohdinta siitä, että miten omaa vaatimustasoaan voi alentaa? Toki huonomman kuin ideaalisen partnerin voi ottaa, mutta vaatimustaso ei laske siitä mihinkään.

Eräs tapa naisille alentaa vaatimustasoaan on olla riippuvainen miehestä tai miehen ulkoisesta avuista. Jos nainen on vaikkapa köyhä yksinhuoltaja ja mies ei niin sytyttävä, mutta omistaa auton ja omakotitalon, niin nainen saattaa alentaa vaatimustasoaan päästäkseen nauttimaan ulkoisista hyödykkeistä.

Yksi näkökulma on se(mikä ei välttämättä tule naisille mieleen), että naisten taso pitkäaikaisina suhdekumppaneina on laskenut, kun taas naisten taso lyhytaikaisina seksuaalipainotteisina suhdekumppaneina on noussut. Pitkäaikaisessa suhteessa miehet arvostavat keskimäärin naisen helppoutta, nöyryyttä suhteessa mieheen ja kotityötaitoja ja -intoa. Lyhyissä suhteissa noilla ominaisuuksilla ei ole juurikaan arvoa. Naiset kuvittelevat, että koulutettuus ja itsenäisyys ovat suurikin avu tehtäessä mieheen vaikutusta, vaikka vaikutus on keskimäärin negatiivinen. Jotkin ominaisuudet, jotka naisten mielestä ovat suuresti tasoa nostavia, ovatkin käytännössä tasoa laskevia.